Maaperä koostuu monista aineista, on miljoonien eliölajien elinympäristö ja tärkeä osa monien ekosysteemien toimintaa. Seuraavassa on kuvattu 10 tärkeää maaperään liittyvää käsitettä. Kuvauksissa keskiössä ovat viljelymaat.
Pidempään maaperäsanastoon voit tutustua Baltic Sea Action Groupin pdf-tiedoston avulla, jota on hyödynnetty myös tämän sanaston laadinnassa. Koulukäytössä voit hyödyntää myös quizlet-sanastoa tai sanastokortteja, joihin oheiset termien kuvaukset on osin tiivistetty.
Sanasto on laadittu Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry:n Maaperän sankarit -hankkeessa, joka on toteutettu Ympäristöministeriön tuella. Tutustu muihin hankemateriaaleihin täällä.
—————————————————————————————————–
MAAPERÄ. Maaperällä tarkoitetaan kallioperää peittävää irtomaakerrosta. Se koostuu yleensä kahdesta pääosasta, joista toinen on mineraalimaa, kuten hiekka tai savi. Toinen osa taas on eloperäistä ainesta, ja se koostuu kuolleiden kasvien ja eläinten osista, jotka hajottajaeliöt ovat hajottaneet pieneksi palasiksi. Maaperässä on yllättävän paljon myös ilmaa ja vettä ja siellä elää valtava määrä erilaisia eliöitä. Mineraalimaan ja eloperäisen aineksen suhteet maaperässä vaihtelevat ja eri tyyppisiä sekoituksia kutsutaan maalajeiksi.
MINERAALIMAA, eli kivennäismaa. Maaperän se osa, joka on syntynyt kallioperästä geologisten prosessien tuloksena (mm. jääkauden aikana ja pian sen jälkeen). Mineraalimaa on siis jauhautunutta kallioperää. Kivennäismaalajit voidaan luokitella esimerkiksi raekoon mukaan. Hienojakoista mineraalimaata, jossa maahiukkaset ovat hyvin pieniä, ovat esimerkit savi ja hiesu. Karkeampijakoista mineraalimaata taas ovat mm. hiekka ja sora.
ELOPERÄINEN AINES, eli orgaaninen aines. Maaperässä olevat kasvien, eläinten ja mikrobien jäänteet ja niiden hajoamistuotteet. Eloperäinen aines koostuu hajoamisen eri vaiheissa olevista jäänteistä. Esimerkiksi kuollut kasvin lehti voi olla hajonnut kokonaan, osittain tai ei vielä lainkaan.
HUMUS on maaperän eloperäisen aineksen osa, joka on hitaasti hajoavan hiilen varasto. Humusta syntyy, kun eloperäinen aines hajoaa maassa ja sitä yhdistyy bakteerien ja sienten tuottamiin yhdisteisiin. Humuksen kemiallinen rakenne on hyvin monimutkainen.
EROOSIO. Maa-aineksen irtautumista veden, tuulen tai jään työn vuoksi sekä irtautuneen aineksen kulkeutumista veden tai tuulen mukana. Eroosio köyhdyttää maaperää mm. pelloilla ja aiheuttaa vesistöihin ravinnekuormitusta, kun maahiukkasiin sitoutuneet ravinteet kulkeutuvat maan mukana vesistöihin.
MAAPERÄELIÖT. Maaperä on monien eliölajien elinympäristö ja maaperäeliöt ovat nimensä mukaisesti maaperässä eläviä eliöitä. Kun kaivamme maata, saatamme nähdä omin silmin vaikkapa lieroja tai pikkuruisia samettipunkkeja. Lisäksi elävä maa kuhisee niin pieniä eliöitä, ettemme voi niitä silmillämme nähdä. Näitä ovat esimerkiksi sukkulamadot, rataseläimet, sekä lukuisat virukset, bakteerit, arkit ja sienet. Maaperässä voi elää neliömetrillä jopa tuhat eri lajia ja jopa miljoonia yksilöitä.
MIKROBIT ovat ihmissilmälle näkymättömiä mikroskooppisen pieniä eliöitä. Maaperässä eläviä mikrobeita kutsutaan maaperämikrobeiksi. Niillä tarkoitetaan pääosin bakteereja, arkeoneja ja sieniä, jotka hajottavat orgaanista ainesta ja osallistuvat alkuaineiden kiertoihin. Mikrobeilla on maaperässä valtavan tärkeä rooli.
MAAPERÄN HIILEN SIDONTA on prosessi, jossa ilmakehässä olevaa hiiltä kertyy maaperään pysyvässä muodossa, jolloin maaperän hiilivarasto kasvaa. Ihminen voi lisätä maaperän hiilen sidontaa mm. käyttämällä viljelyssä eloperäisiä lannoitteita (kuten eläinten lantaa) ja huolehtimalla siitä, että pellolla on ympärivuotinen kasvipeite, joka sitoo hiiltä ilmasta ja syöttää sitä maahan.
BIOLOGINEN TYPENSIDONTA. Eräät palkokasvien (mm. apila, herne, papu) kanssa symbioosissa elävät bakteerit voivat muuttaa typpikaasua kasveille käyttökelpoiseen muotoon biologiseksi typensidonnaksi kutsutun prosessin avulla. Nämä bakteerit elävät tiettyjen kasvilajien juuristossa muodostaen sinne juurinystyröitä (typpinystyrät). Typpinystyrät ovat niin isoja, että voimme nähdä niitä omin silmin. Symbioosi hyödyttää sekä kasvia että bakteeria. Bakteeri saa typen sitomiseen tarvitsemansa energian isäntäkasvilta. Alussa sen sitoma typpi kuluu alussa pääasiassa nystyrän rakentamiseen, mutta myöhemmin isäntäkasvi saa osansa typestä. Palkokasvien lannoitusvaikutus viljelykierrossa perustuu biologiseen typensidontaan.
MAAN HOITO. Maaperän hyvinvoinnista voidaan huolehtia monilla tavoilla. Keskeistä on pitää huolta siitä, että maaperän hiilivarasto ei pienene ja että maan rakenne säilyy hyvänä ja kuohkeana. Maata voidaan hoitaa monilla viljelyteknisillä toimenpiteillä, joita ovat mm. jatkuva kasvipeite pelloilla, viljelykierto, viherlannoskasvien sekä alus- ja kerääjäkasvien viljely, suorakylvöt, kevennetty muokkaus ja maan kalkitus. Hyväkuntoinen maa tuottaa hyvän sadon ja ympäristöongelmien aiheuttamisen sijaan jopa torjuu niitä. Huonokuntoinen maa taas tuottaa huonomman sadon ja aiheuttaa monia ympäristöongelmia.
