
Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Se on kotitalousopettajille jokapäiväinen aihe opetuksessa ja moni kotitalousopettaja on tottunut käsittelemään myös vastuullisen ruuan teemoja monipuolisesti eri kanteilta. Myös tässä Open ruokaoppaan kotitalouden oppiaineen tekstissä on pyritty tekemään yleiskatsaus vastuullisuuden eri teemoihin. Yksityiskohtaisempaa tietoa aiheista löydät selailemalla muiden oppiaineiden tekstejä.
Tekstiä on paljon. Voit siirtyä suoraan sinua kiinnostavaan aiheeseen klikkaamalla sisällysluettelosta haluamaasi otsikkoa. Jossain vaiheessa suosittelemme selailemaan läpi koko materiaalin ja mahdollisesti myös muiden oppiaineiden sivuja. Saatat löytää sivustolta vaikka mitä uutta ja kiinnostavaa, sekä monia yhtymäkohtia eri oppiaineiden sisältöihin! Materiaali toimii siis hyvänä lähtökohtana myös monialaisen oppimisen suunnitteluun. Voit käyttää sivustoa taustamateriaalina itsellesi, tai ohjata oppilaat tai opiskelijasi sopivan kohdan pariin. Sivun kuvia voit käyttää opetustarkoitukseen, kun mainitset kuvissa näkyvät lähteet käytön yhteydessä.
Inspiroivia hetkiä vastuullisen ruuan parissa!
Sisällys:
- Suomalainen ruuantuotanto pähkinänkuoressa
- Ruuantuotannolla on monenlaisia ympäristövaikutuksia
- Ruoka ja eläintuotannon etiikka
- Ruoka on ihmisoikeuskysymys
- Yritysten on tunnettava vastuunsa
- Ruoka on kulttuuria
- Kohti ruokakansalaisuutta
- Vastuulliset ruokavalinnat
- Murretaan ruokaan liittyviä myyttejä
- Vinkkilista kotitalousopettajalle
- TEHTÄVIÄ
Suomalainen ruuantuotanto pähkinänkuoressa

Kuva: Pinja Sipari.
Suomalaiset kuluttivat vuonna 2018 keskimäärin 155 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, 81 kiloa lihaa, 12 kiloa kananmunia, 79 kiloa viljaa, 65 kiloa hedelmiä ja 64 kiloa vihanneksia. Viime vuosina siipikarjanlihan ja kananmunien kulutus on ollut kasvussa, kun taas maidon juonti on vähentynyt. Sianlihan kulutus on laskenut viime vuosina hiukan, naudanlihan taas lisääntynyt.
Vuonna 2015 kuluttajat käyttivät Suomessa yli 12 miljardia euroa elintarvikkeisiin ja tämän lisäksi juomiin 4,5 miljardia euroa. Ruuan osuus kuluttajien kokonaismenoista on ollut pitkään laskussa. Vuonna 2015 elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat veivät keskimäärin 12,4 prosenttia kuluttajien menoista, mikä on lähellä EU-kansalaisten keskiarvoa. Vuodesta 2000 vuoteen 2016 ruuan hinta nousi runsaat 36 prosenttia. Ansiotuloon suhteutettuna ruoka on selvästi halventunut, sillä palkat ovat nousseet 2000-luvulla yli 60 prosenttia.
Ruuantuotannolla on monenlaisia ympäristövaikutuksia

Maanviljelyn, eli esimerkiksi viljelyyn käytettävien lannoitteiden ja koneiden kehitys 1960-luvulta alkaen johti satojen nopeaan kasvuun. Tätä vihreää vallankumousta seuranneen tuotetun ruuan määrän kasvun ansiosta maapallon kasvava väestö on pystytty ruokkimaan edes jotenkuten. Samalla tehomaatalous alkoi kuitenkin kuormittaa ympäristöä yhä enemmän. Tällä hetkellä ruuantuotanto on merkittävimpiä ympäristöongelmien aiheuttajia, mikä johtuu etenkin ruuantuotannon valtavasta mittakaavasta ja nykyisistä tuotantotavoista sekä tuotannon tukijärjestelmistä, eli siitä mitä viljelytapojen ja -lajien tuottamista tuetaan ja mitä ei.
On hyvä huomata, että maanviljelijät eivät ole syypää maatalouden aiheuttamiin ongelmiin. Valtaosa ongelmista on lähtenyt syntymään tietämättämme. Ongelmien taustalla ovat keskeisesti yhteiskuntamme rakenteet ja tukimekanismit sekä maatalousneuvonnan monenlaiset agendat. Siksi ongelmien ratkominenkaan ei ole yksittäisten viljelijöiden vastuulla. Maatalouden toimintatapojen on muututtava lähitulevaisuudessa huomattavan paljon kaikkialla maailmassa, mutta tämän ei tulisi tapahtua viljelijöiden toimeentulon tai hyvinvoinnin kustannuksella.
Ruoka ja eläintuotannon etiikka

Mahatma Gandhin mukaan kansakunnan suuruuden ja moraalisen kehittyneisyyden määrittää se, kuinka se kohtelee eläimiään. Käsityksemme eläinten hyvinvoinnista ja eettisestä arvosta onkin aina sidottu aikaan ja ympäröivään yhteiskuntaan.
Lihan ja muiden eläinperäisten tuotteiden syömiseen liittyviä eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä ainakin kahdesta suunnasta. Voidaan kysyä onko eläinten tappaminen syömistä varten ylipäätään oikeutettua ja toisaalta millaiset ovat tuotantoeläinten riittävän hyvät elinolot. Arvopohdinta antaa käytännön toiminnalle merkityksen: miten hyvin eläinten tulisi voida, jotta tuotanto olisi eettistä? Voidaan ajatella, että jokainen eläimiä jotenkin koskettava tekomme, esimerkiksi arkinen lounasvalinta, on eläinten arvoon liittyvä moraalinen kannanotto, ajattelimme asiaa tietoisesti tai emme.
Arvopohdintaan liittyy myös se, mitä eläimiä koemme voivamme syödä ja mitä emme. Tämä on pitkälti kulttuurisesti määrittynyt kysymys. Suomessa syödään lehmiä, sikoja, kanoja, kaloja ja toisinaan hevosia. Muiden eläinten syömistä oudoksumme. Saatamme pitää moraalisesti jopa erittäin arveluttavana sitä, että Kiinassa syödään koiria ja Perussa marsuja. Biologisia tai muita tieteeseen pohjautuvia syitä oudoksunnalle ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi sika on yhtä älykäs eläin kuin koira.
Ruoka on ihmisoikeuskysymys

Edellä todettiin, että jokainen ruokaan liittyvä tekomme, esimerkiksi arjen lounasvalinta, eläinten arvoon liittyvä moraalinen kannanotto. Samaan tapaan voidaan ajatella, että se on myös muiden ihmisten arvottamiseen liittyvä moraalinen kannanotto. Onko ihmisoikeudet huomioitu ruokajärjestelmän jokaisessa vaiheessa: pelloilla, tehtaissa, kaupoissa ja ravintoloissa? Onko esimerkiksi tuotantoon käytetty vesi pois paikallisen väestön vedensaannista? Onko alkuperäiskansojen ja paikallisen väestön oikeuksia kunnioitettu tuotantomaassa ja ruokajärjestelmässä? Kuinka todennäköistä on, että tuotantojärjestelmässä on käytetty orjatyövoimaa tai riistotyövoimaa? Kuka on hyötynyt kuluttamamme ruuan arvosta? Millaista yhteiskuntaa kulutuksemme tukee?
Maanviljely ja maailmankauppa kehittävät alueita eri puolilla maailmaa ja tuovat ihmisille tuloja, jos ne tehdään kestävästi. Maatalouden kestävyyteen liittyy tällä hetkellä kuitenkin monenlaisia haasteita, joista sosiaaliset ja ihmisoikeuksiin liittyvät ongelmat ovat yksi esimerkki. Sekä tuotannon hyvät että huonot puolet koskettavat yksilöiden lisäksi kokonaisia yhteisöjä, sillä vaikutukset näkyvät työntekijöiden lisäksi myös heidän asuinympäristössään ja läheisten arjessa.
Yritysten on tunnettava vastuunsa

Kuva: Patrick Tomasso / Unsplash
Yritysten yhteiskuntavastuu tarkoittaa yritysten vastuuta huolehtia toimintansa aiheuttamista ympäristövaikutuksista ja tuotteen valmistukseen osallistuvien ihmisten oikeudenmukaisesta kohtelusta sekä yritystoiminnan taloudellisesta kestävyydestä. Lakien ja kansainvälisten normien noudattaminen on vastuullisen liiketoiminnan lähtökohta. Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on tällä hetkellä yrityksille kuitenkin osittain vapaaehtoista. Vastuullinen yritys pyrkii toimimaan lakien minimivaatimuksia eettisemmin, eli esimerkiksi minimoi toimintansa kielteisiä ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia.
Suomessa on monelta osin erittäin korkeatasoinen ihmisoikeuksia suojaava kansallinen lainsäädäntö. Yritykset kuitenkin toimivat entistä useammin myös sellaisissa maissa, joissa valtio ei turvaa kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien toteutumista. Monet suomalaiset yritykset huolehtivat toimintansa ihmisoikeusvaikutuksista asianmukaisesti, jotta voivat vastata asiakkaidensa ja sijoittajiensa odotuksiin. Kaikki yritykset eivät kuitenkaan toimi samalla tavalla. Ihmisoikeuksia polkemalla on mahdollista saada jopa kilpailuetua, sillä esimerkiksi tuntemattomista oloista, lapsi- tai pakkotyöllä tuotettuja raaka-aineita voi usein ostaa nopeammin ja halvemmalla.
Ruoka on kulttuuria

Ruuan ja ravinnon voidaan ajatella olevan hieman erilaiset käsitteet: kun ravinto on elämää ylläpitävä, ihmisiä ravitseva aine, on ruoka kulttuurin tuote. Jokaisessa maassa ja jokaisella alueella on oma ruokakulttuurinsa, johon kuuluvat syömisen tavat, alueella kasvavat perusraaka-aineet, ruoan erilaiset valmistustavat, kyseiselle kulttuurille ominaiset mausteet ja se mitkä ruoka-aineet luokitellaan syötäväksi kelpaaviksi ja mitkä eivät. Globaalissa maailmassa eri maiden ruokakulttuurit ovat jo alkaneet vaikuttaa toisiinsa, mutta esimerkiksi suomalainen ruoka kertoo edelleen maamme luonnosta, yhteiskunnasta, identiteetistä, arvoista ja varallisuudesta.
Usein haluamme ajatella, että ruokavalintamme ovat itsenäisen harkintamme tulosta, mutta todellisuudessa valinnan vapautemme on yleensä melko rajattu. Teemme pitkälti samanlaisia valintoja kuin olemme aina tehneet. Tapoihimme vaikuttavat paikallinen ruokakulttuuri, omat mieltymyksemme sekä se mitä perheemme ja ystävämme syövät. Kaupan valikoima rajoittaa valinnan mahdollisuuksiamme. Meihin vaikuttavat myös ajankohtaiset ruokatrendit ja se miten tuotteita on meille markkinoitu. Ruokatalot ja kauppa tekevätkin yllättävän paljon kulutuspäätöksiä puolestamme. Perinteisesti syömistä ja ruokavalintoja on voitu erotella henkilön sosiaalisen aseman, sukupuolen tai elämänvaiheen kautta, mutta nykyään syömiseen liittyvät yhteiset säännöt ja käytänteet ovat muuttumassa ja syömisen kenttä pirstaloituu yhä enemmän.
Kohti ruokakansalaisuutta

Meillä on usein paljon mielikuvia ruuasta ja ruokajärjestelmän osista, mutta vain harvoilla on selkeä kokonaiskäsitys, ajantasaista tietoa ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten järjestelmä toimii ja millaista ruokaa se tuottaa, jalostaa ja jakelee. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin jo nyt kontakti ruokajärjestelmään vähintään kuluttajan roolissa.
Tilannetta, jossa ihminen on kiinnostunut kuluttamastaan ruuasta ja sen tuotannosta ja pyrkii omalta osaltaan myös vaikuttamaan kestävän ruokajärjestelmän puolesta, kutsutaan ruokakansalaisuudeksi. Ruokakansalaisuus on siis sitoutumista sellaisiin ruokaan liittyviin toimintatapoihin, jotka tukevat demokraattista ja ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää ruokajärjestelmää.
Vastuulliset ruokavalinnat

Kuva: Marco Verch Professional Photographer and Speaker / flickr.com
Vastuullisista ruokavalinnoista käydään nykyaikana paljon keskustelua ja aiheesta on olemassa lukematon määrä erilaisia, usein keskenään ristiriitaiseltakin tuntuvia vinkkilistoja.
Ristiriitaisuuden yhtenä selityksenä on se, että kestävästä ruuasta ja ruuantuotannosta keskusteltaessa erilaiset näkökulmat kestävyyteen vaihtelevat paljonkin. Kestävä kehitys on terminä haastava, sillä se sisältää monenlaisia, toisinaan keskenään ristiriitaisiakin puolia (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys). Sama pätee kestävään ruokaan. Eri tahot painottavat keskustelussa erilaisia kestävyyden puolia. Jos keskustelijoille keskeisimmät kestävyyden aspektit eivät ole avoimesti esillä, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa keskustelijat syyttävät toisiaan kokonaisuuden ymmärtämättömyydestä, eikä keskustelu etene.
Murretaan ruokaan liittyviä myyttejä

Ruokakeskustelu on täynnä syvään juurtuneita myyttejä. Tässä näistä myyteistä murretaan seitsemän keskeistä, oppaan teon myötä kohdattua myyttiä.
1. Pakkaukset muodostavat merkittävän osan ruuan ympäristövaikutuksista.
-> Pakkauksista voi aiheutua jäteongelma, ellei niitä käsitellä oikein. Pakkausten osuus esimerkiksi ruuan elinkaaren aikaisista ilmastovaikutuksista on kuitenkin vain muutamia prosentteja, kun alkutuotannon osuus on n. 60 %. Keskeisintä ruuan ympäristövaikutusten kannalta on se mitä ostoskoriisi laitat (lihaa vai kasviksia?) ja se että ruoka ei päädy hävikiksi.
2. Lähiruoka on ilmastoystävällistä.
->Kuljetusten osuus ruuan elinkaaren aikaisista ilmastovaikutuksista on n. 5 %, vaikka ruoka tulisi kaukaakin. Siksi ruuan ilmastovaikutusten kannalta ruuan tuotantopaikalla ei ole juuri merkitystä. Tuotantopaikan perusteella ei myöskään voida päätellä sitä, kuinka paljon päästöjä on syntynyt. Ilmastovaikutusten kannalta merkittävää on se, kuinka paljon päästöjä syntyy ruokaa tuotettaessa (esim. kasvisten ilmastokuorma on pienempi kuin lihan). Ilmastoystävällisyys ei siis ole peruste lähiruuan valinnalle, mutta valintaa tukee mm. se, että ruuan alkuperä on helpommin selvitettävissä, se työllistää kotiseudullasi ja tukee tuotannon omavaraisuutta.
Vinkkilista kotitalousopettajalle

Ruoka on kotitalousopettajille jokapäiväinen aihe opetuksessa ja moni kotitalousopettaja on varmasti tottunut käsittelemään myös vastuullisen ruuan teemoja eri kanteilta. Seuraavaan muistilistaan on koottu vinkkejä vastuulliseen ruokailuun liittyen. Uusia toimintatapoja ei kannata ottaa käyttöön isoa määrää kerrallaan, valitse listasta siis ensin jo käytössä olevia ja sitten helpoimmilta tuntivia asioita. Vilkaise listaa pari kertaa lukukaudessa ja toista.
- Faktat kuntoon. Vastuullisen ruuan teemoista on olemassa valtavasti tietoa, jota kotitalousopettajan on hyvä kerryttää taustatiedoksi itselleen ja oppilaille. Kaikki Open ruoka-oppaan eri oppiaineiden teemat liittyvät tavalla tai toisella kotitalousopetukseen. Ota tavoitteeksi lukea yhden oppiaineen tekstit kuukaudessa ja nappaa talteen sinua eniten kiinnostavat tiedot ja harjoitukset.
- Tehkää yhteistyötä. Opas tarjoaa mainioita kosketuspintoja kotitalouden ja monien muiden oppiaineiden yhteisopetukseen. Vinkkaa oppaasta kivalle kollegalle ja miettikää, mitä asioita voisitte opettaa yhdessä.
- Opettele itse valmistamaan herkullista vegaanista ruokaa ja leivonnaisia. Kukaan ei halua syödä pahaa ruokaa. Kun opettaja itse osaa valmistaa hyviä vegaaniherkkuja, saa hän todennäköisemmin myös oppilaat innostumaan aiheesta. Kasvisruoka ei ole erityisruokavalio ja vegaaniruokakin tulee tulevaisuudessa olemaan normaali osa jokaisen ihmisen ruokavaliota ainakin silloin tällöin. (Huom! Tarkoituksena ei ole, että kaikista tulisi vegaaneja, vaan vain se, että kaikki syövät vegaaniruokaa toisinaan)
- Tarkista, että kotitaloustunnilla valmistetaan ruokaa, joka on tasapainossa vastuulliseen ruokaan liittyvien faktojen kanssa. Mikä on kokkaustunneilla eläinperäisten ruoka-aineiden ja ruokien suhde täysin tai pääosin kasviperäisiin ruoka-aineisiin ja ruokiin? Pitäisikö tehdä muutoksia?
- Hiokaa hävikkiruuan torjuntataidot huippuunsa. Opetelkaa pakkausmerkinnät ja napatkaa hihaan muutamien perusraaka-aineiden pelastusreseptejä, jos raaka-aineet ovat pian pilaantumassa.
- Opetelkaa mainoskriittisyyttä. Ruokaa mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun.
- Käykää rohkeasti arvokeskusteluja. Ruoka on nykyään tärkeä osa identiteettiämme ja vastuulliseen ruokaan liittyvät keskustelut saattavat helposti muuttua tulen polttaviksi. Se ei haittaa, vaikka keskustelujen moderointi voikin tuntua opettajasta haastavalta. Etsikää tietoa yhdessä ja pohtikaa asioita monelta kantilta. Säilyttäkää maltti ja pyrkikää dialogiin.
- Miettikää koulupuutarhatoiminnan mahdollisuutta. Itse kasvatetuissa vihanneksissa on ihan erityisen hyvä maku ja itse kasvattamalla ruuantuotannosta voi saada omakohtaisen kuvan. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa, jotta kotitaloustunneille voidaan saada sieltä mukava lisä käytettävien tuotteiden valikoimaan. Ekstrapanostus voi olla sen arvoista!
Tehtäviä
1. Sanaselityksiä kestävästä ruuasta
Versio a) Jaa luokka ryhmiin. Jokaisesta ryhmästä tulee vuoron perään yksi selittämään jotakin valituista sanoista. Sanan tietää ennalta vain selittäjä itse. Ryhmät yrittävät arvata, mikä sana on kyseessä. Kun sana on arvattu, ryhmältä kysytään vielä, mitä sanalla tarkoitetaan (mikäli tämä on tarpeen). Sanoja voidaan selittää monta tai vain muutamia, kuitenkin vähintään yksi selitys per ryhmä. Valmiit sanaselityskortit voit tulostaa WWF:n ympäristökasvatuksen materiaalipankista: Sanaselityskortit https://wwf.fi/mediabank/7801.pdf .
Versio b) Vastuulliseen ruuantuotantoon ja kulutukseen liittyy monenlaista käsitteistöä. Termistöön voi tutustua sanastokorttien avulla tehtävällä harjoitukselle. Voit tulostaa sanastokortit täältä ja tehtävässä tarvittavat kuvakortit täältä. Jokaiselle osallistujalle jaetaan yksi kortti.
◦Etsi itsellesi pari, jonka kortissa on selitys käsitteellesi tai käsite selityksellesi
◦Valitkaa sitten kuvakorteista käsitettänne ja sen selitystä hyvin kuvaava kuva
◦Lopuksi käsitteet luetaan ääneen ja valitut kuvituskuvat esitellään muille
2. Totta vai tarua eläinten hyvinvoinnista -visa
Näkeekö eläimen hyvinvoinnin päällepäin? Voiko sen maistaa tai haistaa? Pohdi, mitä mieltä olet aiheeseen liittyvistä, valikoiduista väittämistä. Tsekkaa sen jälkeen, miten eläinten hyvinvoinnin tutkija niihin vastaisi. Nettivisan on toteuttanut Eläinten hyvinvoinkeskus: https://www.elaintieto.fi/totta-vai-tarua/
3. Suunnitusopas supermarkettiin -visa
Katsokaa Suunnistusopas supermarkettiin -video (kesto 5 min.) ja tehkää siihen liittyvä Kahoot-visa.
Video: https://www.youtube.com/watch?v=YNlae2goWr8
Kahoot: https://create.kahoot.it/share/eb071c07-08b4-435d-9c95-ed5f29ed3f51
4. Vaikuta kouluruokaan -projekti
Projektin tarkoituksena on lisätä kasvisruuan määrää ja saatavuutta kouluruokailussa. Tarkka tavoite kannattaa määritellä koulun tämän hetkisen tilanteen mukaan askelta kunnianhimoisemmaksi. Tavoitteeseen pyritään selvittämällä minkälaista kasvisruokaa oppilaat haluaisivat koulussa syödä ja vakuuttamalla päättävät henkilöt asiasta avoimen keskustelun avulla. Jos tämä ei riitä, ryhdytään tekemään poliittista vaikuttamista. Valmiit askelmerkit ja materiaalit projektin toteuttamiseen löydät täältä: https://openilmasto-opas.fi/enemman-kasvisruokaa/
5. Tee koulustasi reilu -toimintaohjeet
Koulut voivat muuttaa maailmaa. Reilun kaupan koulussa tarjotaan reiluja tuotteita oppilaille ja henkilökunnalla, ja nostetaan opetuksessa esille eettisen kuluttamisen kysymyksiä. Lähde mukaan reiluttamaan kouluasi! Toimintaohjeita löydät Reilun kaupan sivuilta: https://reilukauppa.fi/osallistu/tee-koulustasi-reilu/
6. Ateriainnovaatiot -pohdintatehtävä
Tutustukaa Häiriköt-päämajan Ateriainnovaatiot -parodiasivustoon (http://ateriainnovaatiot.fi/ ). Miettikää sivuston vastamainosten avulla sitä, miksi pidämme tiettyjen eläimien syömistä ihan tavallisena, samalla kun jopa vastustamme toisten eläinten syömistä.
7. Vastamainostyöpaja
Ruokaa mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun. Valmiit materiaalit ja askelmerkit ruoka-aiheisen vastamainostyöpajan vetämiseen löydät täältä (kohta 6): https://openruokaopas.fi/ruoka-mediassa-opekoulutuksen-antia/
(Ohjeen nopeampaan vastamainosharjoitukseen löydät kohdasta 25).
8. Perusta koulupuutarha -projekti
Koulujen pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla voidaan konkretisoida vaativiakin kestävään ruuantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Viherlannosta kylväessä, kompostia kääntäessä, typpinystyröitä tarkastellessa ja valmistaessa itse kasvatettua satoa ateriaksi mm. luonnon monimuotoisuuden hyödyt, pölyttäjähyönteisten tarpeellisuus, biologisen typensidonnan mekanismit ja hajottajaeliöiden merkitys luonnon kiertokulussa nousevat keskusteluun luontevasti. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa. Ekstrapanostus voi kuitenkin olla sen arvoista! s
Erilaisia koulupuutarhamalleja ja konkreettisia ohjeita puutarhan perustamiseen löydät https://puutarhakasvatus.fi/ -sivustolta. Vinkkejä ympäristökysymysten opiskeluun puutarhassa löydät https://puutarhakasvatus.fi/ymppi/ -sivustolta.
9. Eläydy kanalan oloihin -harjoitus
Kokeilkaa eri kanaloiden eroa kanan kannalta teipillä ja ilmapalloilla! Mitatkaa ja merkitkää maalarinteipillä tai nauhalla lattiaan 1m² kokoinen alue. Broilerikanalassa tällä alueella elää enintään 22 – 25 kanaa, virikehäkkikanalassa 13, lattiakanalassa 9 ja luomukanalassa 5 kanaa. Sen kokoisessa tilassa kanat elävät suurkanaloissa. Ilmapallo on kana. Voitte laittaa ilmapallon tai palloja ”kanalaan” malliksi siitä, kuinka paljon tilaa yhdellä kanalla on erilaisissa kanaloissa. Ilmapallojen sijaan voi käyttää myös A4-papereita.
Laajemman version hajoituksesta löydät SEY:n ja Animalia yhteisestä Erityisiä eläimiä – leikkejä ja tehtäviä eläinsuhteen pohtimiseen -materiaalista (Rakennetaan kanaloita tai maatila): https://www.sey.fi/images/Julkaisut/erityisia_elaimia_leikkiopas.pdf
10. Kana nimeltä Ross -pohdintatehtävä
Tutustukaa Yleisradion tuottamaan Kana nimeltä Ross -sivustoon ( beta.yle.fi/ross508/ ). Vertailkaa, miten broileri eroaa kanasta.
11. Liha- ja kalaoppaat käyttöön! -harjoitus
WWF on tuottanut Lihaoppaan ja Kalaoppaan, joiden avulla voit vertailla ruokavalintojesi vaikutuksia. Tutustukaa oppaisiin ja miettikää, mitkä kala- ja muut proteiinivalinnat ovat kestävimpiä, mitkä vähiten kestäviä. Miten oppaiden tieto suhteutuu omiin kulutustottumuksiisi? https://wwf.fi/lihaopas/ , https://wwf.fi/kalaopas/
12. Millaisia vaikutuksia ruuantuotannolla on meitä ympäröivään maailmaan?
Tutustukaa suklaasta, maissista ja lihasta kertoviin infografiikoihin (esim. 1 infografiikka/pienryhmä) ja pohtikaa niiden avulla millaisia vaikutuksia ruuan tuotannolla ja kulutuksella on meitä ympäröivään maailmaan. Kootkaa mahdollisimman pitkä lista asioita. Voit tulostaa infografiikat tästä.
13. Porinaryhmät hyvästä ja vastuullisesta ruuasta
Oppilaat nousevat ylös pulpetista ja kuljeskelevat luokassa vapaasti. Kun ohjaaja sanoo hep, he muodostavat kolmen hengen ryhmän. Kun ryhmä on muodostettu, ohjaaja sanoo aiheen, josta keskustellaan hetki (esim. 3 min./kysymys). Ohjaajan kehotuksesta oppilaat lähtevät taas kulkemaan luokassa, kunnes ohjaaja sanoo uudestaan hep, muodostetaan uusi ryhmä ja saadaan uusi keskustelunaihe. Sopivia kysymyksiä: 1) Mitä kaikkea ihminen tarvitsee voidakseen hyvin? 2) Millainen ruoka on hyvää? 3) Millä perusteella ruoka valitaan perheeni pöytään? 4) Mitkä asiat minua mietityttävät ruuassa? 5) Mistä asioista koostuu vastuullinen ruoka?
14. Kuiskausten kuja vastuullisesta ruuasta
Tarvikkeet: Oppilaiden lukumäärän mukainen määrä lappuja ja kynät, pitkänomainen tila esim. käytävä
Oppilaat jaetaan kahteen yhtä pitkään riviin. Jokainen saa miettiä yhden ruokaan liittyvän myönteisen kehotuksen, esimerkiksi ”syö lautanen tyhjäksi”, ”kuusi kourallista kasviksia”, ”porkkana on hyvää”, “valitse vastuullista” tai ”tutki jääkaappi”. Valmiit kehotukset voi myös jakaa oppilaille lapuilla tai kuiskaamalla.
Kuja toimii siten, että yksi kerrallaan sen rivien päistä lähtee joku kulkemaan kujan läpi. Kulkijan osuessa kohdalle kukin osallistuja kuiskaa tämän korvaan oman lauseensa. Kujan läpi kuljettua mennään oman rivin jatkoksi seisomaan. Kuja pyörii kunnes kaikki ovat kulkeneet sen läpi. Purettaessa keskustellaan siitä, miltä viesti tuntui.
15. Hampurilaisen ja spagetin maaottelu
Merkitse lattiaan kaksi aluetta: noin 4 m² ja noin 0,5 m². Isompi alue on hampurilaisen ja pienempi kasvispastan tuottamiseen tarvittava maa-ala. Pyydä oppilaita kokeilemaan, mahtuvatko kaikki hampurilaisen tuottamiseen tarvittavan maa-alan alueelle. Entä kuinka monta oppilasta mahtuu kasvispastan tarvitseman maa-alan alueelle? Kokeilun jälkeen keskustelkaa siitä, mistä ero mahtaa johtua.Huomio! Kasvispastan tilalla voisi olla myös kasvishampurilaisateria, sillä suurin osa maa-alasta kuluu lihantuotannossa.
Harjoitus on poimittu täältä: https://wwf.fi/mediabank/8156.pdf
16. Pallon paras ruoka -peli
Pelikorttipakka jaetaan tasan 4-5 oppilaan ryhmien kesken. Kukin ryhmä valitsee omista ruokakorteistaan vastuullisimman aterian, esittelee sen ja perustelee valintansa koko luokalle. Lopuksi luokka valitsee yhdessä keskustellen voittaja-aterian. Jos tulee kiistelyä, ryhmät voivat yrittää saada oman ateriansa voittajaksi kertomalla, miten kyseisen ruuan vastuullisuutta voi vielä lisätä.
Korttipakan voit tulostaa kaksipuoleisena täältä: https://wwf.fi/mediabank/3946.pdf (pdf-dokumentista löydät myös toisenlaiset ohjeet pelin pelaamiseen)
17. Proteiinivertailu
Mietitään erilaisia proteiinin lähteitä ruokavaliossamme (juusto, kalapulla, kana, lihaleike, linssit, maapähkinävoi, tahini, tofu, pavut, pähkinät, nyhtökaura…). Selvitetään tuotteiden proteiinimäärät. Ne näkee pakkauksista tai www.fineli.fi -sivustolta. Laitetaan valitut proteiinipitoiset elintarvikkeet proteiinipitoisuuksien mukaiseen järjestykseen esille ruokalaan. Tässä työssä voi tutustua moniin uusiin proteiinien lähteisiin. Voidaan myös laskea, mikä määrä ruoka-ainetta tyydyttää ihmisen päivittäisen proteiinintarpeen (n. 1–1,5 g/painokilo) ja keskustella valittujen tuotteiden ympäristövaikutusten ohella myös niiden sisältämien aminohappojen laadusta. Proteiineja tulisi saada päivän aikana useammasta ruoka-aineesta. Näin varmistetaan aminohappojen monipuolinen saanti. Samalla tavoin voidaan vertailla muitakin ravintoaineita ja pohtia niiden laatua.
Tehtävä on muokattua Kestävä kehitys kemian opetuksessa -oppaan materiaaleista (s. 28). https://www.sll.fi/app/uploads/2018/08/Kestava-kehitys-kemian-opetuksessa-opas-1.pdf
18. Minä ja me ruokakansalaisina
Tutustutaan ruokakansalaisuuden käsitteeseen käytännön esimerkkien kautta. Jokaiselle oppilaalle jaetaan lappu, jossa on 8 väittämää itsestä ruokakansalaisena. Väittämät leikataan erillisiksi lapuiksi. Kaikki väittämät eivät päde kaikkiin, mutta se ei haittaa. Oppilaat kulkevat ympäri luokkaa ja vaihtavat lappuja siten, että ne täsmäisivät itseen. Tavoitteena on, että harjoituksen lopussa jokaisella on ainakin 5 itseen täsmäävää väittämää. Lopuksi jokainen voi lukea väittämät ääneen tai liimata vihkoon otsikolla Minä ruokakansalaisena. Listaa voidaan lopuksi myös täydentää itse keksityillä väittämillä.
Opettaja voi tulostaa väittämälaput täältä. Tiedostossa on väittämät 12 henkilöä varten, setti voidaan siis tarvittaessa tulostaa kahteen kertaan.
19. Ruokaneuvottelut
Kuvitelkaa, että kunnassanne pohditaan uutta joukkoruokailustrategiaa. Tavoitteena on linjata minkälaista ruokaa kunnan joukkoruokailuissa tulevaisuudessa tarjotaan, jotta ruokailuissa voidaan täyttää kestävän ruuan kriteerit. Neuvotteluun on kutsuttu mukaan kestävää ruokajärjestelmää eri näkökulmasta tuntevia asiantuntijaosallistujia.
Luokka jaetaan 6:en ryhmään ja kukin ryhmä nimetään yhden näkökulman asiantuntijaksi. Asiantuntijaryhmät edustavat seuraavia näkökulmia:
- ekologisen ruuantuotannon asiantuntijat
- eläinten hyvinvoinnin asiantuntijat
- terveellisen ruuan asiantuntijat
- työntekijöiden oikeuksia globaalisti puolustavat asiantuntijat
- kotimaista ruuantuotantoa ja omavaraisuutta puolustavat asiantuntijat
Kukin ryhmä valitsee keskuudestaan yhden edustajan neuvotteluun. Varsinaisessa neuvottelussa muut ryhmäläiset toimivat neuvottelijansa neuvonantajina. Ryhmät perehtyvät ensin omaan asiantuntijuusalaansa ja muodostavat kantansa neuvottelun pääkysymyksiin. Neuvottelu koostuu neljästä osiosta:
- Kuinka monta kasvisruokapäivää pidetään viikossa?
- Kuinka suuren osan ruuasta on oltava kotimaista?
- Kuinka suuren osan ruuasta on oltava reilusti tuotettua, esim. Reilun kaupan sertifikaatilla varustettua
- Minkälaiseen kompromissiratkaisuun neuvottelussa päästään?
Harjoituksen purku: Neuvottelun päätyttyä käykää siitä vielä purkukeskustelu.
- Minkälaisia huomioita teitte neuvottelujen kuluessa?
- Missä asioissa eri alojen asiantuntijoilla oli yhteisiä näkemyksiä?
- Missä asioissa eri alojen asiantuntijoilla oli eriäviä näkemyksiä?
- Ovatko kaikki neuvottelun tulokseen tyytyväisiä?
- Miten voitte hyösyntää neuvottelussa oppimianne asioita oikeassa elämässä?
- Millaista muuta kosketuspintaa neuvottelulla on oikeaan elämään? Missä tilanteissa/ organisaatioissa vastaavia neuvotteluita käydään kunnassanne?
Harjoituksen kokonaiskesto: 90-120 min. Taustamateriaalit voit halutessasi ottaa käyttöön täältä.
20. Villivihanneksia bongaamaan!
Monet Suomen luonnossa kasvavat kasvit ovat terveellistä ja maukasta syötävää. Mustikka, puolukka, hilla, metsämansikat ja monet sienet ovat kaikille tuttuja herkkuja ja nykyään puhutaan entistä enemmän myös nk. villivihanneksista tai hortasta. Ne tarkoittavat luonnossa kasvavia syötäviä kasveja ja niiden kukkia, lehtiä, varsia ja juuria. Luonnonkasvit voivat olla ympäristöystävällistä syötävää, sillä niitä ei tarvitse kastella tai lannoittaa. Etsikää oheisten korttien avulla mahdollisimman monta erilaista villivihannesta. Pyrkikää löytämään kutakin kasvia sen verran iso määrä, että koko ryhmä saa pienen maistiaisen. Kootkaa löytämänne kasvit pöydälle näyttelyksi, jossa kuvakortti toimii nimikylttinä. (Huom! Vihreäreunaiset kortit sopivat paremmin keväällä kerättäväksi, oranssireunaisia voi kerätä myös syksyllä.)
21. Kuvakortteja ruuasta
Kuvakortteja voidaan käyttää opetuksessa monenlaisiin tarkoituksiin. Ruoka-aiheiset kuvakortit sopivat hyvin esimerkiksi ruoka-aiheeseen orientoitumiseen. Jokainen sai valita ruoka-aiheisista valokuvakorteista sen, joka parhaiten kuvasi sen hetkistä fiilistä, tulevaan opintojaksoon liittyviä odotuksia tai omaa suhdetta ruokaan tai ruuantuotantoon. Jokainen esittelee oman valintansa suullisesti pienryhmälle, koko ryhmälle tai kirjallisessa muodossa. Voit tulostaa kuvakortit täältä.
22. Opintoretki maatilalle
Maatilavierailulla päästään konkreettisesti sen kysymyksen äärellä, mistä ruoka tulee. Aidossa maatilaympäristössä voidaan omien aistien avulla havainnoida tuotannon mittakaavaa, oppia toimintatapojen, koneiden ja laitteiden nimiä ja tarkoituksia, nähdä, kuulla, haistaa ja tuntea sitä, miten ruokaa tuotetaan.
Opintoretki on helpompaa saada järjestymään kasvinviljelytilalle kuin eläintuotantotilalle, mutta jälkimmäistäkin voi yrittää. Tiesithän jo, että MTK tukee koululaisvierailuja kustantamalla bussikuljetuksen maatilalle!!!
Järjestä opintoretki maatilalle näin:
– mieti mihin opintokokonaisuuteen ja mille ryhmälle retki maatilalle voisi olla erityisen hyödyllinen. Mitä haluaisit oppilaiden oppivan retkellä?
– mieti millaisen tuotantosuunnan tila voisi kiinnostaa sinua: kasvinviljelytila (viljaa vai kasviksia?), vai kenties eläintuotantotila? Luomu vain tavanomainen?
– Etsi paikallisen MTK:n yhdistyksen yhteystiedot (esim. puheenjohtaja). Ne löydät seuraavalla tavalla: mene MTK-liittojen sivuille (https://www.mtk.fi/liitot) ja sieltä koulua lähinnä olevan liiton omalle sivulle (esim. MTK-Uusimaa). Etsiydy paikallisen liiton sivulla kohtaan MTK-yhdistykset, josta löydät paikallisyhdistysten listan.
– Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja auttaa sinua sopivan vierailutilan löytämisessä, bussikuljetuksen järjestämisessä ja neuvoo varusteiden kanssa. Hyvä ohjenuora varusteiden kanssa on se, että retkieväät saatetaan tarvita, säänmukainen varustus on toivottava ja kumisaappaat kannattaa olla jalassa joka tapauksessa. Vierailutiloilla on yleensä muu mahdollisesti tarvittava lisävarustus, kuten kumisaappaiden päälle laitettavat muovipussit ja tarvittaessa muut suojavarusteet.
– Retki kannattaa suunnitella hyvissä ajoin, jotta sopiva aika sille saadaan löydettyä. Kasvinviljelytiloilla parhaat ajat ovat koulun näkökulmasta loppukevät ja alkusyksy. Nämä ovat myös viljelijöiden vuoden kiireisimmät sesongit, joten sopivaa aikaa saatetaan joutua sovittelemaan.
– Jos haluaisit vierailulle hiiliviljelytilalle, voit kysellä sopivaa tilaa Carbon Action -hankkeen koulutuspäälliköltä ja viljelijayhteistyöstä vastaavalta henkilöltä. Myös Luomuliiton paikallisyhdistysten puheenjohtaja voi auttaa löytämään sopivan luomutilan: http://www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/jasenyhdistykset/ . Bussikuljetuksen järjestämistä varten kannattaa kuitenkin olla yhteydessä myös MTK:n paikallisyhdistykseen.
ANTOISAA OPINTORETKEÄ, muistakaa käsitellä retken antia luokassa myös jälkeenpäin!
23. Kuluttajavalintoja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta
Jokaiselle ryhmälle jaetaan yksi proteiini. TEHTÄVÄ: Ostat jauhelihaa/kanamunia/maitoa. Tutki Eläin ruokana -kuluttajan opasta ja valitse sieltä yksi laatu, jonka olet valmis ostamaan. Perustele valintasi eläinten hyvinvointisyillä. Voit käyttää perusteluna lisäksi muitakin syitä, kuten ilmasto, biodiversiteetti, etiikka, uskonto yms. Löydät oppaan täältä: https://elainruokana.elaintieto.fi/
24. Rikotaan ruokamyyttejä
Paritehtävässä etsitään perusteluja sille, miksi jotkut sitkeät ruokamyytit ovat virheellisiä. Tehtävä toteutetaan monisteen avulla. Lue myyteistä lisää täältä: https://openruokaopas.fi/myytit/
25. Vastamainontaa!
Vastamainos on visuaalisen kulttuurin ilmaisumuoto, jolla kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmakohtia mainosten kielellä.
Yritykset ja poliittiset puolueet kommunikoivat kuluttajakansalaisille usein mainosten välityksellä. Tavallisesti mainonta on yksisuuntaista viestintää, eikä vastaanottajan tehtäväksi jää muuta kuin osto- tai äänestämispäätöksen tekeminen. Vastamainoksen voisi mieltää heittäytymiseksi dialogiin, jossa vastataan mainostajan viestiin mainonnan omaa kieltä käyttäen. Siinä, missä mainoksen tavoitteena on johdattaa yleisön ajatukset yhteen lopputulemaan, pyrkii vastamainos päinvastoin avaamaan uusia näköaloja. Vaikka vastamainos on muodoltaan mainoksen näköinen, sen tavoite on perustavalla tavalla erilainen: vastamainos ei myy mitään vaan pyrkii ainoastaan herättämään ajatuksia.
Vastamainoksia on nähty niin taidemuseoissa kuin kansalaisjärjestöjen kampanjoissakin. Niitä tehdään kouluissa osana medialukutaidon opiskelua ja kuka tahansa voi tehdä vaikkapa netistä löytyvillä työkaluilla omia mainosparodioita sosiaalisessa mediassa meemeinä levitettäväksi.
Voit tulostaa tehtävässä tarvittavan vastamainosgallerian täältä.
TEHTÄVÄ: Tutustukaa oheiseen vastamainosgalleriaan, eli erilaisiin ruoka-aiheisiin vastamainoksiin. Katselkaa vastamainoksia ensin kaikessa rauhassa. Valitkaa sitten yhteiseen tarkasteluun esim. 3 vastamainosta ja pohtikaa niitä niiden avulla seuraavia kysymyksiä:- Mitä tuotetta tai brändiä vastamainoksessa on muunneltu?
– Mitä valittu vastamainos pyrkii meille viestimään (suoraan tai ns. rivien välistä)?
– Minkälaisia keinoja valitussa vastamainoksessa käytetään viestin välittämiseen?
– Miten valittu vastamainos liittyy keskusteluun vastuullisesta ruuasta?
– Pidätkö valitusta vastamainoksesta? Miksi, miksi et?
Lopuksi voitte keskustellen valita mielestänne parhaan vastamainoksen.
26. Follow the Thing -tutkimus
Follow The Thing on monitieteinen tutkimusala, jolla seurataan maailmankauppaa eri tuotteiden valmistamisen, luonnonvara- ja ihmisoikeuskysymysten ja markkinoinnin näkökulmasta. Eri alueilla on erilaiset luonnonvarat, joita käytetään energiaksi ja kulutustuotteisiin. Raaka-aineisiin ja pitkiin tuotantoketjuihin liittyy mm. valtakysymyksiä ja konflikteja valtiojohdon, monikansallisten yritysten ja kansalaistoimijoiden välillä. Follow the Thing -tutkimuksen tuotetarinat auttavat ymmärtämään globalisaatiota ja asioiden riippuvuussuhteita.
Tiedemaailmassa Follow The Thing-tutkimuksen asioiden esittämisen tapa on poikkeuksellinen, sillä tekstien on usein tarkoituskin herätellä kriittisyyttä, solidaarisuutta ja kansalaistoimintaa. Faktat ovat kohdillaan, mutta kerronnan tapa on jopa tarinanomainen.
Globaali ruokajärjestelmä koostuu monista osista ja tuotantoketjut ovat nykyään usein pitkiä. Järjestelmää ja sen eri osissa, eri puolilla maailmaa tehdyn työn määrää ja vaikutuksia voi olla hankala hahmottaa. Follow the Thing -tutkimuksen tekeminen onkin hidasta ja työlästä asiaan perehtyneille aikuisillekin. Koulutehtävänä Follow the Thing -tutkimus voidaan tehdä koko kurssin mittaisena laajana tutkimusprojektina, tai lyhyempänä aihepiiriin johdatuksena, jota pääsette nyt itse kokeilemaan.
TEHTÄVÄ: Opettaja kerää tehtävää varten erilaisia ruokapakkauksia. Luokka jaetaan pienryhmiin, joista kukin saa yhden itseään kiinnostavan pakkauksen tutkittavakseen. Pienryhmissä tuotteesta etsitään seuraavan kysymyslistan mukaisia tietoja ja vastaukset kootaan paperille, sähköiselle alustalle tai posteriksi. Tulosten esittämisen apuna voidaan käyttää myös tyhjää maailmankarttapohjaa.
Useimpiin kysymyksiin ei löydy valmiita vastauksia. Tällöin voidaan esittää valistuneita arvauksia (esim. banaanin tuotantomaa on ehkä Intia, koska se on maailman suurin baanintuottajamaa). Merkatkaa arvaukset esim. eri värillä kuin varmat tiedot.
Kysymykset:
– Mitä raaka-aineita tuote sisältää?
– Missä maissa raaka-aineet on tuotettu?
– Onko tuotteella jotakin vastuullisuussertifikaatteja? Jos on, mitä ne tarkoittavat?
– Mitä työvaiheita tuotteen valmistukseen kuuluu?
– Minkälaisia ammattiryhmiä tuotteen valmistukseen on osallistunut?
– Mitä ympäristöjä, eläimiä, infrastruktuureja jne. tuotantoprosesseihin kuuluu?
– Minkälaisia hyviä ja huonoja sosiaalisia ja ekologisia vaikutuksia (esim. elintasoon, työntekijöiden oikeuksiin tai ympäristön hyödyntämiseen liittyen) tuotannolla on?
– Miten voitot jakaantuvat?
– Miten tuotteesta voisi tehdä kestävämmän?
Lähde: https://kuilutumpeen.fi/follow-vaatevallankumous-gradu/
Lue lisää: http://followthethings.com/
27. Mitä kannattaa syödä?
Jokainen pienryhmä saa selvitettäväkseen yhden eläinproteiinin lähteen: possu, nauta, broileri, kananmuna. Tehtävässä käytetään taustamateriaalina seuraavia:
– WWF:n lihaopas: https://wwf.fi/lihaopas/ ja
– EHK:n Eläin ruokana –opas: https://elainruokana.elaintieto.fi/
TEHTÄVÄ: Selvittäkää oppaiden avulla yksi mahdollisimman hyvä tuoteryhmänne tuotantotapa ja yksi mahdollisimman huono. Huomioikaa valinnoissanne sekä ympäristö että eläinten hyvinvointi. Perustelkaa valintanne.
28. Arvojanoja ruokakysymyksistä
Arvojanat ovat ympäristö ja globaalikasvatuksen perusharjoitus, jossa osallistujat kertovat mielipiteitään kehollisesti. Alussa sovitaan, että koulutustilan yhdessä päässä oleminen tarkoittaa “olen aivan samaa mieltä” ja toisessa päässä että on “aivan eri mieltä”. Harjoituksen voi toteuttaa myös nostamalla kädet ylös (kyllä) tai laskemalla ne alas lattiaan (ei). Harjoituksessa kouluttaja/opettaja lukee väittämiä ja osallistujat asettuvat koulutustilaan oman mielipiteensä mukaiseen kohtaan “janalle”.
Harjoitus puretaan siten, että kouluttaja kysyy kunkin väittämän jälkeen muutamalta eri paikoissa janaa seisovalta osallistujalta perusteluja sille, miksi hän on kyseissä kohdassa janalla. Tässä liuta ruoka-aiheiseen arvojanaharjoitukseen sopivia väittämiä, joista voit valita tarkasteluun esim. 4 kpl:
– Ruoka / ruokavalioni on minulle tärkeä asia
– Mainokset saavat minut haluamaan ostaa ruokaa ja juomaa
– Löydän kaupasta usein niitä tuotteita, joita toivon
– Ostaminen lisää onnellisuutta
– Tiedän, missä päin maailmaa tänään syömäni aamiainen on valmistettu
– Olen nähnyt filmin tai uutisjutun jonkun ruokatuotteen tekemisestä
– Meidän kotona syntyy paljon ruokajätettä
– Jokaisella on oikeus syödä mitä huvittaa
– Ruuan pitäisi olla mahdollisimman halpaa
– Ympäristöystävällisiä ruokavalintoja on helppo tehdä
– Koulussa pitäisi olla vain yksi liharuokapäivä viikossa
– Voin itse täysin vaikuttaa siihen, mitä syön
– Olen valmis vähentämään lihan kulutustani
– Ruuan pitää olla jokaisella aterialla eettisesti ja ravitsemuksellisesti erinomaista
29. Tietovisa maailmankaupasta
Kaupankäynti ja kuluttaminen yhdistävät meidät moniin alueisiin eri puolilla maailmaa. Missä tuotetaan ja kulutetaan eniten banaania, kahvia, teetä ja kaakaota? Merkitään tai piirretään arvaukset kartalle! (Oikeat vastaukset tässä suluissa kunkin kysymyksen jälkeen).
– Missä tuotetaan eniten teetä? (Kiina, Intia, Kenia, Sri Lanka)
– Missä tuotetaan eniten kahvia? (Brasilia, Vietnam, Kolumbia, Indonesia, Honduras, Etiopia)
– Missä tuotetaan eniten banaania? (Intia ja Kiina (kotimaanmarkkinoille), Ecuador, Filippiinit, Costa Rica, Kolumbia (vientiin))
– Missä tuotetaan eniten kaakaota? (Norsunluurannikko, Ghana, Nigeria, Kamerun (70 % maailman kaakaosta tulee Länsi-Afrikasta))
– Missä kulutetaan eniten teetä? (Kiina (kokonaismäärällisesti), Turkki, Irlanti, Iso-Britannia (väestön määrään suhteutettuna))
– Missä kulutetaan eniten kahvia? (Suomi, Norja, Islanti, Tanska, Alankomaat, Ruotsi, Sveitsi, Kreikka)
– Missä kulutetaan eniten banaania? (Vaikea määritellä (onko makea vai keittobanaani, onko kauppatilastoissa vai omavaraistuotantoa). Suurimpia Ecuador, Brasilia, Filippiinit, Angola, Kamerun, toisaalta ruokabanaani saattaa kattaa jopa neljäsosan ruokavaliosta joissain Afrikan maissa (Uganda, Ruanda, Kamerun))
– Missä kulutetaan eniten kaakaota? (Yhdysvallat (kokonaismäärällisesti), Belgia, Sveitsi, Saksa, Slovenia, Ranska (väestön määrään suhteutettuna))
30. Onko kasvisruoka epämaskuliinista? -keskustelu
Ruokakeskustelussa elää sitkeänä näkemys siitä, että paljon lihaa syövä mies on miehekäs tai maskuliininen ja kasvispainotteista ruokavaliota noudattava taas ei ole. Pysähdytään hetkeksi pohtimaan seuraavia kysymyksiä:
•Mistä arvelette tämän ”Tosimies syö lihaa”-kulttuurin juontavan juurensa?•Näkyykö tämä ilmiö koulussa? Miten?
•Miten tätä länsimaisen kulttuurin ilmiötä voisi haastaa?
Aiheeseen virittäytymiseksi voidaan katsoa Burger Kingin hulvattoman mainoksen vuodelta 2006. Se löytyy YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=MxhU4A0RXV8