
Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Tässä Open ruokaoppaan maantieteen oppiaineen tekstissä sitä on käsitelty globaalin ruokajärjestelmän ja sen kehityskohtien, sekä siihen liittyvän sosiaalisen vastuun näkökulmia. Lisäksi on käsitelty ruokavaikuttamista. Näkökulmia ympäristöongelmiin ja -ratkaisuihin, eläinten oikeuksiin, ruokapolitiikkaan ja ruuan kulttuurisiin puoliin löydät muiden oppiaineiden teksteistä.
Tekstiä on paljon. Voit siirtyä suoraan sinua kiinnostavaan aiheeseen klikkaamalla sisällysluettelosta haluamaasi otsikkoa. Jossain vaiheessa suosittelemme selailemaan läpi koko materiaalin ja myös muiden oppiaineiden sivuja. Saatat löytää sivustolta vaikka mitä uutta ja kiinnostavaa, sekä monia yhtymäkohtia eri oppiaineiden sisältöihin! Materiaali toimii siis hyvänä lähtökohtana myös monialaisen oppimisen suunnitteluun. Voit käyttää sivustoa taustamateriaalina itsellesi, tai ohjata oppilaat tai opiskelijasi sopivan kohdan pariin. Sivun kuvia voit käyttää opetustarkoitukseen, kun mainitset kuvissa näkyvät lähteet käytön yhteydessä.
Inspiroivia hetkiä vastuullisen ruuan parissa!
Ruoka kestävän kehityksen tavoitteissa

Kestävästä kehityksestä on puhuttu jo kauan. Nk. Brundtlandin ympäristön ja kehityksen maailmankomission määritelmän mukaisesti kestävällä kehityksellä tarkoitetaan seuraavaa: “Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa.“
Tällä hetkellä kestävää kehitystä tarkastellaan yleensä maailmanlaajuisen kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda2030:n kautta. YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät sen ja sen 17 kestävän kehityksen tavoitetta YK:n yleiskokouksessa vuonna 2015. Tavoitteet haluttaisiin saavuttaa maailmassa vuoteen 2030 mennessä. Jokainen tavoite on pilkottu pienempiin alatavoitteisiin.
Suomalainen ruuantuotanto pähkinänkuoressa

Suomalaiset kuluttivat vuonna 2018 keskimäärin 155 kiloa nestemäisiä maitotuotteita, 81 kiloa lihaa, 12 kiloa kananmunia, 79 kiloa viljaa, 65 kiloa hedelmiä ja 64 kiloa vihanneksia. Viime vuosina siipikarjanlihan ja kananmunien kulutus on ollut kasvussa, kun taas maidon juonti on vähentynyt. Sianlihan kulutus on laskenut viime vuosina hiukan, naudanlihan taas lisääntynyt.
Vuonna 2015 kuluttajat käyttivät Suomessa yli 12 miljardia euroa elintarvikkeisiin ja tämän lisäksi juomiin 4,5 miljardia euroa. Ruuan osuus kuluttajien kokonaismenoista on ollut pitkään laskussa. Vuonna 2015 elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat veivät keskimäärin 12,4 prosenttia kuluttajien menoista, mikä on lähellä EU-kansalaisten keskiarvoa. Vuodesta 2000 vuoteen 2016 ruuan hinta nousi runsaat 36 prosenttia. Ansiotuloon suhteutettuna ruoka on selvästi halventunut, sillä palkat ovat nousseet 2000-luvulla yli 60 prosenttia.
Seuraavassa on esitetty tiiviisti suomalaisen ruuantuotannon nykytila ja keskeiset haasteet, sekä aiheisiin liittyviä tunnuslukuja. Tiedot on poimittu ajatushautomo e2:n toteuttamasta Ruokitaan edes itsemme -selvityksestä, johon lainattu isoa määrää eri lähteitä.
Globaali ruokajärjestelmä ruuan alkuperänä

Entisaikaan maanviljelijä kylvi viljan siemenet ja korjasi sadon, paikallinen mylläri jauhoi viljan jauhoiksi ja leipuri leipoi siitä leivän ja myi sen lähiseudun asukkaille. Ruuan alkuperä oli kaikille tiedossa ja sen reitti maatilalta kuluttajalle yksinkertainen. Puhuttiin ruokaketjusta.
Nykyään edelläkuvatunlaiset lyhyet ruokaketjut ovat harvinaisempia. Useimmiten ruoka kulkee tuottajalta kuluttajalle paljon monimutkaisempia reittejä pitkin. Kun sata vuotta sitten suomalaisen perusruokavalioon kuuluivat lanttu, peruna, silakka ja puolukka, on tänä päivänä äänestyksessä Suomen kansallisruuasta mukana myös kinkku-ananas-aurajuusto -pitsa. Esimerkiksi sen ainesten alkuperää ei voida enää kuvata yksinkertaisina ruokaketjuina, vaan ruuan alkuperää kuvaamaan on kehitetty ruokajärjestelmän termi. Sillä tarkoitetaan ruuan tuotannon, kuljetuksen, varastoinnin, jalostuksen, kaupan, valmistamisen, kulutuksen ja jätehuollon muodostamaa kokonaisuutta. Toisinaan ruokajärjestelmän osaksi voidaan laskea myös mm. ruuantuotannon linkit ekosysteemeihin.
Ruuantuotannolla on monenlaisia ympäristövaikutuksia

Maanviljelyn, eli esimerkiksi viljelyyn käytettävien lannoitteiden ja koneiden kehitys 1960-luvulta alkaen johti satojen nopeaan kasvuun. Tätä vihreää vallankumousta seuranneen tuotetun ruuan määrän kasvun ansiosta maapallon kasvava väestö on pystytty ruokkimaan edes jotenkuten. Samalla tehomaatalous alkoi kuitenkin kuormittaa ympäristöä yhä enemmän. Tällä hetkellä ruuantuotanto on merkittävimpiä ympäristöongelmien aiheuttajia, mikä johtuu etenkin ruuantuotannon valtavasta mittakaavasta ja nykyisistä tuotantotavoista sekä tuotannon tukijärjestelmistä, eli siitä mitä viljelytapojen ja -lajien tuottamista tuetaan ja mitä ei.
On hyvä huomata, että maanviljelijät eivät ole syypää maatalouden aiheuttamiin ongelmiin. Valtaosa ongelmista on lähtenyt syntymään tietämättämme. Ongelmien taustalla ovat keskeisesti yhteiskuntamme rakenteet ja tukimekanismit sekä maatalousneuvonnan monenlaiset agendat. Siksi ongelmien ratkominenkaan ei ole yksittäisten viljelijöiden vastuulla. Maatalouden toimintatapojen on muututtava lähitulevaisuudessa huomattavan paljon kaikkialla maailmassa, mutta tämän ei tulisi tapahtua viljelijöiden toimeentulon tai hyvinvoinnin kustannuksella.
Sosiaalinen vastuu ruokajärjestelmässä

Kuva: Albert González Farran / UNAMID / flickr.com
Kuten edellä esitetystä ruokaan liittyvien kestävän kehityksen tavoitteiden listasta huomataan, on ruoka keskeisellä tavalla ihmisoikeuskysymys. Riittävä ravitsevan ruuan saanti on välttämätöntä jokaiselle meistä. Ihmisoikeuskysymykset liittyvät kiinteästi myös ruuan tuottajiin.
Laajamittainen ruuantuotanto on maapallolla välttämätöntä, jotta yhä kasvava väestö pystytään ruokkimaan. Ravinnon lisäksi ruuan tuotanto, jalostus, kuljetus, myynti kaupoissa ja ravintoloissa sekä markkinointi tarjoavat työtä ja elannon miljoonille ja taas miljoonille ihmisille joka puolella maailmaa. Ruuan tuotantoon liittyy kuitenkin myös ihmisten ja eläinten oikeuksiin liittyviä eettisiä ongelmia ja kehityskohtia.
Voidaan ajatella että jokainen ruokaan liittyvä tekomme, esimerkiksi arjen lounasvalinta, on muiden ihmisten arvottamiseen liittyvä moraalinen kannanotto. Onko ihmisoikeudet huomioitu ruokajärjestelmän jokaisessa vaiheessa: pelloilla, tehtaissa, kaupoissa ja ravintoloissa? Onko esimerkiksi tuotantoon käytetty vesi pois paikallisen väestön vedensaannista? Onko alkuperäiskansojen ja paikallisen väestön oikeuksia kunnioitettu tuotantomaassa ja ruokajärjestelmässä? Kuinka todennäköistä on, että tuotantojärjestelmässä on käytetty orjatyövoimaa tai riistotyövoimaa? Kuka on hyötynyt kuluttamamme ruuan arvosta? Millaista yhteiskuntaa kulutuksemme tukee?
Kohti ruokakansalaisuutta

Meillä on usein paljon mielikuvia ruuasta ja ruokajärjestelmän osista, mutta vain harvoilla on selkeä kokonaiskäsitys, ajantasaista tietoa ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten järjestelmä toimii ja millaista ruokaa se tuottaa, jalostaa ja jakelee. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin jo nyt kontakti ruokajärjestelmään vähintään kuluttajan roolissa.
Tilannetta, jossa ihminen on kiinnostunut kuluttamastaan ruuasta ja sen tuotannosta ja pyrkii omalta osaltaan myös vaikuttamaan kestävän ruokajärjestelmän puolesta, kutsutaan ruokakansalaisuudeksi. Ruokakansalaisuus on siis sitoutumista sellaisiin ruokaan liittyviin toimintatapoihin, jotka tukevat demokraattista ja ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää ruokajärjestelmää.
Ruokakansalainen on tietoinen ruuan laadun eri ulottuvuuksista – paitsi terveellisyydestä ja turvallisuudesta, myös jokaisen ihmisen oikeudesta ruokaan, ruuan eettisyydestä, reiluudesta, ympäristövaikutuksista ja kulttuurisuudesta. Hän on sitoutunut pohtimaan ruokajärjestelmän eri ulottuvuuksia. Kuka ruuan on tuottanut ja miten se on tuotettu? Kuka jalostaa, markkinoi ja kuluttaa ruuan, millä tavalla ja millä seurauksilla? Kuka tekee ruokajärjestelmää ja ruokapolitiikkaa koskevat päätökset ja miten? Millaisia ovat ruokajärjestelmän taloudelliset ja muut riippuvuussuhteet?
Vinkkilista maantieteen opettajalle

Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Tässä Open ruokaoppaan maantieteen oppiaineen tekstissä sitä on käsitelty lähinnä ruuantuotannon globaalin ruokajärjestelmän ja sen kehityskohtien, sekä siihen liittyvän sosiaalisen vastuun näkökulmasta. Lisäksi on käsitelty jonkin verran ruokavaikuttamista. Lisätietoa ympäristöongelmien ja -ratkaisujen näkökulmista ja eläinten oikeuksista löydät biologian sivulta ja lisätietoa ruokavaikuttamisesta sekä taloudellisista kysymyksista löydät yhteiskuntaopin sivulta. Ruuan kulttuurisia puolia on käsitelty mm. kotitalouden sivulla.
Tähän vinkkilistaan on koottu yleisiä vinkkejä vastuullisen ruuan teemojen käsittelyyn maantieteen opetuksessa.
- Käykää rohkeasti arvokeskusteluja. Ruoka on nykyään tärkeä osa identiteettiämme ja vastuulliseen ruokaan liittyvät keskustelut saattavat helposti muuttua tulen polttaviksi. Se ei haittaa, vaikka keskustelujen moderointi voikin tuntua opettajasta haastavalta. Etsikää tietoa yhdessä ja pohtikaa asioita monelta kantilta. Säilyttäkää maltti ja pyrkikää dialogiin.
- Tehkää yhteistyötä. Opas tarjoaa mainioita kosketuspintoja eri oppiaineiden yhteisopetukseen. Vilkuile läpi myös muiden oppiaineiden tekstejä ja tehtäviä ja vinkkaa oppaasta kivalle kollegalle. Miettikää, mitä asioita voisitte opettaa yhdessä!
- Kriittinen asenne kannattaa. Vastuullisen ruuan teemoista on olemassa valtavasti tietoa ja iso liuta myös virheellisiä käsityksiä. Maantieteen opettaja näkee myyttien läpi varmasti keskivertoihmistä paremmin, mutta omiin käsityksiin on silti syytä suhtautua kriittisesti ja ohjata myös oppilaat tällaiseen toimintatapaan. Hyvä aloituspiste omien käsitysten tarkistamiseen on vaikkapa oppaasta löytyvä ruokamyyttien lista.
- Opetelkaa medialukutaitoa. Ruuasta puhutaan mediassa paljon, monenlaisista näkökulmista. Ruokaa myös mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun.
- Miettikää koulupuutarhatoiminnan mahdollisuutta. Koulujen pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla voidaan konkretisoida vaativiakin kestävään ruuantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa. Ekstrapanostus voi kuitenkin olla sen arvoista! Lisätietoa aiheesta löydät http://puutarhakasvatus.fi/ -sivustolta.
(Muista kuitenkin, että puutarhassa pystytään konkreettisesti opettamaan ruokajärjestelmämme joitakin puolia, mutta jos opetuksen tavoitteena on vastata kysymykseen “Mistä ruoka tulee?” , on puutarhaopetuksen rinnalla syytä käsitellä globaalin ruokajärjestelmän eri puolia: logistiikka, ruuan varastointia, raaka-aineiden jalostusta, kaupan roolia ja jätehuoltoa.)
Tehtävät
1. Vastamainostyöpaja
Ruokaa mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun. Valmiit materiaalit ja askelmerkit ruoka-aiheisen vastamainostyöpajan vetämiseen löydät täältä: https://peda.net/yhdistykset/bmol-ry/oppimateriaalit/il/global-luonnos
2. Mistä ruokamme tulee?
Globaali ruokajärjestelmä koostuu monista osista. Järjestelmää ja sen eri osissa, eri puolilla maailmaa tehdyn työn määrää voi olla hankala hahmottaa. Jaa luokka pienryhmiin. Jokainen ryhmä valitsee yhden elintarvikkeen, joka on tuotettu Suomessa osin tuoduista raaka-aineista (esim. monen hedelmän mehu, mehukeitto, lohikeitto (eines), banaanijogurtti, kinkkukiusaus). Ryhmät etsivät tuotteista seuraavan kysymyslistan mukaisia tietoja ja tekevät aiheesta posterin. Useimpiin kysymyksiin ei löydy valmiita vastauksia. Tällöin voidaan esittää valistuneita arvauksia (esim. banaanin tuotantomaa on ehkä Intia, koska se on maailman suurin baanintuottajamaa). Merkatkaa arvaukset esim. eri värillä kuin varmat tiedot.
Kysymykset:
- Mitä raaka-aineita tuote sisältää?
- Mitä työvaiheita tuotteen valmistukseen kuuluu?
- Missä maissa raaka-aineet on tuotettu?
- Millaisia jalostuksen vaiheita tuotteen valmistukseen kuuluu?
- Minkälaisia ammattiryhmiä tuotteen valmistukseen on osallistunut?
- Mitä ympäristöjä, eläimiä, infrastruktuureja jne. tuotantoprosesseihin kuuluu?
- Mitä hyviä ja huonoja vaikutuksia tuotannolla on?
- Miten voitot jakaantuvat?
- Miten ruuasta voisi tehdä kestävämmän?
Laajemman tuotteiden elinkaareen liittyvän projektityön ohjeet löydät Kestävä kehitys kemian opetuksessa -oppaasta (s. 18-19): https://www.sll.fi/app/uploads/2018/08/Kestava-kehitys-kemian-opetuksessa-opas-1.pdf
3. Ruokamyytit kumoon
Lukekaa lista ruokaan liittyvistä myyteistä. Kuinka moneen niistä olit aiemmin uskonut?
4. Mosambikissa ilmastonmuutoksen seurauksiin varaudutaan kehittämällä viljelymenetelmiä
Lue blogiteksti aiheesta täältä: https://hairikot.voima.fi/blogi/mosambikissa-ilmastonmuutoksen-seurauksiin-varaudutaan-kehittamalla-viljelymenetelmia/
Selvitä tekstin avulla esimerkkejä siitä, millä tavoin ilmastonmuutos ja ruuantuotanto liittyvät toisiinsa. Listaa ainakin 3 asiaa ja lisää listaan myös 1-3 jo aiemmin tietämääsi asiaa.
5. Nigeriassa maatalous on riippuvaista vesisateista
Lue blogiteksti ilmastotyöstä Nigeriassa täältä: https://hairikot.voima.fi/blogi/aurinkoenergia-kiinnostaa-yrityksia-nigeriassa/
a) Kirjoittaja kertoo tekstissä, että hänen kotikylänsä ja monet maalaiskylät Afrikassa ovat köyhiä ja riippuvaisia luonnosta, kuten vesisateesta maataloudessa. Siksi kylät ovat herkkiä ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Pohdi, mitä tämä tarkoittaa. Mitä tarkoittaa se, että maataloudessa käytetään vain sadevettä kasteluvetenä ja mitä vaihtoehtoja tälle on? Miksi suora riippuvaisuus luonnosta altistaa ilmastonmuutoksen vaikutuksille?
b) Minkälaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksia Nigeriassa on kirjoittajan mukaan jo nähtävissä? Listaa 10 asiaa.
6. Ruokaneuvottelut
Kuvitelkaa, että kunnassanne pohditaan uutta joukkoruokailustrategiaa. Tavoitteena on linjata minkälaista ruokaa kunnan joukkoruokailuissa tulevaisuudessa tarjotaan, jotta ruokailuissa voidaan täyttää kestävän ruuan kriteerit. Neuvotteluun on kutsuttu mukaan kestävää ruokajärjestelmää eri näkökulmasta tuntevia asiantuntijaosallistujia.
Luokka jaetaan 6:en ryhmään ja kukin ryhmä nimetään yhden näkökulman asiantuntijaksi. Asiantuntijaryhmät edustavat seuraavia näkökulmia:
- ekologisen ruuantuotannon asiantuntijat
- eläinten hyvinvoinnin asiantuntijat
- terveellisen ruuan asiantuntijat
- työntekijöiden oikeuksia globaalisti puolustavat asiantuntijat
- kotimaista ruuantuotantoa ja omavaraisuutta puolustavat asiantuntijat
Kukin ryhmä valitsee keskuudestaan yhden edustajan neuvotteluun. Varsinaisessa neuvottelussa muut ryhmäläiset toimivat neuvottelijansa neuvonantajina. Ryhmät perehtyvät ensin omaan asiantuntijuusalaansa ja muodostavat kantansa neuvottelun pääkysymyksiin. Neuvottelu koostuu neljästä osiosta:
- Kuinka monta kasvisruokapäivää pidetään viikossa?
- Kuinka suuren osan ruuasta on oltava kotimaista?
- Kuinka suuren osan ruuasta on oltava reilusti tuotettua, esim. Reilun kaupan sertifikaatilla varustettua
- Minkälaiseen kompromissiratkaisuun neuvottelussa päästään?
Harjoituksen purku: Neuvottelun päätyttyä käykää siitä vielä purkukeskustelu.
- Minkälaisia huomioita teitte neuvottelujen kuluessa?
- Missä asioissa eri alojen asiantuntijoilla oli yhteisiä näkemyksiä?
- Missä asioissa eri alojen asiantuntijoilla oli eriäviä näkemyksiä?
- Ovatko kaikki neuvottelun tulokseen tyytyväisiä?
- Miten voitte hyösyntää neuvottelussa oppimianne asioita oikeassa elämässä?
- Millaista muuta kosketuspintaa neuvottelulla on oikeaan elämään? Missä tilanteissa/ organisaatioissa vastaavia neuvotteluita käydään kunnassanne?
Harjoituksen kokonaiskesto: 90-120 min.
7. Sanaselityksiä kestävästä ruuasta
Jaa luokka ryhmiin. Jokaisesta ryhmästä tulee vuoron perään yksi selittämään jotakin valituista sanoista. Sanan tietää ennalta vain selittäjä itse. Ryhmät yrittävät arvata, mikä sana on kyseessä. Kun sana on arvattu, ryhmältä kysytään vielä, mitä sanalla tarkoitetaan (mikäli tämä on tarpeen). Sanoja voidaan selittää monta tai vain muutamia, kuitenkin vähintään yksi selitys per ryhmä. Valmiit sanaselityskortit voit tulostaa WWF:n ympäristökasvatuksen materiaalipankista: Sanaselityskortit https://wwf.fi/mediabank/7801.pdf .
Myös Open ruokaoppaan vastuullisen ruuan sanasto on koottu tulostettaviksi korteiksi. Kortteja voi käyttää sananselityksiin tai “yhdistä termi ja sen selitys” -tyyppiseen harjoitukseen.
8. Suunnitusopas supermarkettiin -visa
Katsokaa Suunnistusopas supermarkettiin -video (kesto 5 min.) ja tehkää siihen liittyvä Kahoot-visa.
Video: https://www.youtube.com/watch?v=YNlae2goWr8
Kahoot: https://play.kahoot.it/#/k/eb071c07-08b4-435d-9c95-ed5f29ed3f51
9. Vaikuta kouluruokaan -projekti
Projektin tarkoituksena on lisätä kasvisruuan määrää ja saatavuutta kouluruokailussa. Tarkka tavoite kannattaa määritellä koulun tämän hetkisen tilanteen mukaan askelta kunnianhimoisemmaksi. Tavoitteeseen pyritään selvittämällä minkälaista kasvisruokaa oppilaat haluaisivat koulussa syödä ja vakuuttamalla päättävät henkilöt asiasta avoimen keskustelun avulla. Jos tämä ei riitä, ryhdytään tekemään poliittista vaikuttamista. Valmiit askelmerkit ja materiaalit projektin toteuttamiseen löydät täältä: https://openilmasto-opas.fi/enemman-kasvisruokaa/
10. Tee koulustasi reilu -toimintaohjeet
Koulut voivat muuttaa maailmaa. Reilun kaupan koulussa tarjotaan reiluja tuotteita oppilaille ja henkilökunnalla, ja nostetaan opetuksessa esille eettisen kuluttamisen kysymyksiä. Lähde mukaan reiluttamaan kouluasi! Toimintaohjeita löydät Reilun kaupan sivuilta:https://reilukauppa.fi/osallistu/tee-koulustasi-reilu/
11. Millaisia vaikutuksia ruuantuotannolla on meitä ympäröivään maailmaan?
Tutustukaa suklaasta, maissista ja lihasta kertoviin infografiikoihin (esim. 1 infografiikka/pienryhmä) ja pohtikaa niiden avulla millaisia vaikutuksia ruuan tuotannolla ja kulutuksella on meitä ympäröivään maailmaan. Kootkaa mahdollisimman pitkä lista asioita. Löydät infografiikat pdf-tiedostona täältä (lataa sivun alalaidasta): https://peda.net/yhdistykset/bmol-ry/oppimateriaalit/il/global-luonnos
12. Hampurilaisen ja spagetin maaottelu
Merkitse lattiaan kaksi aluetta: noin 4 m² ja noin 0,5 m². Isompi alue on hampurilaisen ja pienempi kasvispastan tuottamiseen tarvittava maa-ala. Pyydä oppilaita kokeilemaan, mahtuvatko kaikki hampurilaisen tuottamiseen tarvittavan maa-alan alueelle. Entä kuinka monta oppilasta mahtuu kasvispastan tarvitseman maa-alan alueelle? Kokeilun jälkeen keskustelkaa siitä, mistä ero mahtaa johtua. Huomio! Kasvispastan tilalla voisi olla myös kasvishampurilaisateria, sillä suurin osa maa-alasta kuluu lihantuotannossa.
13. Pallon paras ruoka -peli
Pelikorttipakka jaetaan tasan 4-5 oppilaan ryhmien kesken. Kukin ryhmä valitsee omista ruokakorteistaan vastuullisimman aterian, esittelee sen ja perustelee valintansa koko luokalle. Lopuksi luokka valitsee yhdessä keskustellen voittaja-aterian. Jos tulee kiistelyä, ryhmät voivat yrittää saada oman ateriansa voittajaksi kertomalla, miten kyseisen ruuan vastuullisuutta voi vielä lisätä.
Korttipakan voit tulostaa kaksipuoleisena täältä: https://wwf.fi/mediabank/3946.pdf (pdf-dokumentista löydät myös toisenlaiset ohjeet pelin pelaamiseen)
Harjoitus on poimittu täältä: https://wwf.fi/mediabank/8156.pdf
14. Vastuullisuus yritysten strategioissa
Tutustukaa suurten suomalaisten ruoka-alan yritysten (esim. Kesko, Fazer, Paulig, Valio, HK Scan) vastuullisuusstrategioihin tai -raportteihin.
- Minkälaisia asioita yritykset kertovat niissä?
- Jääkö jotain kertomatta?
- Vaikuttavatko tekstit luotettavilta?
Kootkaa tulokset keskustellen.
15. Perusta koulupuutarha
Koulujen pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla voidaan konkretisoida vaativiakin kestävään ruuantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Viherlannosta kylväessä, kompostia kääntäessä, typpinystyröitä tarkastellessa ja valmistaessa itse kasvatettua satoa ateriaksi mm. luonnon monimuotoisuuden hyödyt, pölyttäjähyönteisten tarpeellisuus, biologisen typensidonnan mekanismit ja hajottajaeliöiden merkitys luonnon kiertokulussa nousevat keskusteluun luontevasti. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa. Ekstrapanostus voi kuitenkin olla sen arvoista! Erilaisia koulupuutarhamalleja ja konkreettisia ohjeita puutarhan perustamiseen löydät http://puutarhakasvatus.fi/ -sivustolta. Vinkkejä ympäristökysymysten opiskeluun puutarhassa löydät https://puutarhakasvatus.fi/ymppi/ -sivustolta.
16. Minä ja me ruokakansalaisinaTutustutaan ruokakansalaisuuden käsitteeseen käytännön esimerkkien kautta. Jokaiselle oppilaalle jaetaan lappu, jossa on 8 väittämää itsestä ruokakansalaisena. Väittämät leikataan erillisiksi lapuiksi. Kaikki väittämät eivät päde kaikkiin, mutta se ei haittaa. Oppilaat kulkevat ympäri luokkaa ja vaihtavat lappuja siten, että ne täsmäisivät itseen. Tavoitteena on, että harjoituksen lopussa jokaisella on ainakin 5 itseen täsmäävää väittämää. Lopuksi jokainen voi lukea väittämät ääneen tai liimata vihkoon otsikolla Minä ruokakansalaisena. Listaa voidaan lopuksi myös täydentää itse keksityillä väittämillä.
Opettaja voi tulostaa väittämälaput täältä. Tiedostossa on väittämät 12 henkilöä varten, setti voidaan siis tarvittaessa tulostaa kahteen kertaan.