Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Tässä Open ruokaoppaan fysiikan oppiaineen tekstissä aihetta on käsitelty lähinnä ruokajärjestelmässä virtaavan energian, sekä mittakaavojen hahmottamisen tärkeyden näkökulmasta. Ruuantuotannon ympäristöongelmia ja -ratkaisuja, eläinten oikeuksia, ihmisoikeuksia, sekä kulttuurisia ja taloudellisia kysymyksiä pohditaan muiden oppiaineiden teksteissä. Löydät sivustolta vaikka mitä uutta ja kiinnostavaa, sekä monia yhtymäkohtia eri oppiaineiden sisältöihin! Materiaali toimii siis hyvänä lähtökohtana myös monialaisen oppimisen suunnitteluun.
Voit siirtyä suoraan sinua kiinnostavaan aiheeseen klikkaamalla sisällysluettelosta haluamaasi otsikkoa. Voit käyttää sivustoa taustamateriaalina itsellesi, tai ohjata oppilaat tai opiskelijasi sopivan kohdan pariin. Sivun kuvia voit käyttää opetustarkoitukseen, kun mainitset kuvissa näkyvät lähteet käytön yhteydessä.
Inspiroivia hetkiä vastuullisen ruuan parissa!
Sisällys:
Energia virtaa ruokajärjestelmässä
Ruokajärjestelmä on termi, jolla kuvataan ruuan tuotannon, kuljetuksen, varastoinnin, jalostuksen, kaupan, valmistamisen, kulutuksen ja jätehuollon muodostamaa kokonaisuutta. Ruokajärjestelmän osaksi voidaan laskea myös ruuantuotannon linkit luonnon ekosysteemeihin, sillä ruuantuotantomme on riippuvaista luonnosta: makeasta vedestä, auringonvalosta ja -lämmöstä, hyvinvoivasta maaperästä, sekä ruuantuotannon prosesseihin osallistuvista eliöistä, kuten pölyttäjähyönteisistä.
Ruuantuotannossa kuluu runsaasti energiaa. Energia määritellään usein kyvyksi tehdä työtä. Energian perusyksikkö on joule (J). Kaikki energia on peräisin auringosta. Energia ei koskaan häviä, se vain muuttuu toiseen muotoon. Energia voi ilmetä erilaisissa muodoissa, esimerkiksi lämpöenergiana, sähkömagneettisena energiana sekä kemiallisena energiana, joka on ruuantuotannon kannalta olennaisin energian muodoista. Ruuantuotantoa voidaan hahmottaa energian muuntumisprosessina lähtien auringon ydinreaktioiden energiasta, joka saapuu Maahan sähkömagneettisena säteilynä.
Energian tuottaminen tarkoittaa energian, esimerkiksi auringon valon, muuntamista hyötykäyttöön. Koska osa energiasta menee aina ”hukkaan”, eli se ei sitoudu prosessin lopputuotteeseen, ei käytännössä minkään prosessin hyötysuhde ole 100 %. On syytä painottaa, että tässä ajattelemme hyötysuhdetta ennen kaikkea ihmisen kannalta.
Maapallon energiavaroja voidaan jaotella niiden uusiutuvuuden perusteella. Uusiutumattomia energiavaroja (esimerkiksi hiili, öljy, maakaasu, turve ja uraani) ovat energiavarat, mitkä kuluvat tulevaisuudessa loppuun. Uusiutuvia energiavaroja, joita muodostuu luonnossa jatkuvasti, ovat esimerkiksi vesi, aurinko, tuuli, biomassa ja maalämpö. Energiantuotannossa syntyy usein haittaa ympäristölle. Haitalliset päästöt vaihtelevat riippuen energianlähteestä.
Kaikki eliöt tarvitsevat elintoimintoihinsa energiaa. Erilaisiin orgaanisiin yhdisteisiin varastoitunut kemiallinen energia muuttuu soluissa eliön tarvitsemaan muotoon (soluhengitys). Eläimet ja muut toisenvaraiset eliöt saavat tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet ravinnostaan, eli viime kädessä kasveista. Kasvit valmistavat orgaanisia yhdisteitä ja vapauttavat samalla ilmaan happea. Tähän yhteyttämiseksi kutsuttuun prosessiin ne saavat energian auringon säteilystä.
Maatalous, eli kasvintuotanto ja eläintuotanto, sekä ruokajärjestelmä kokonaisuudessaan käyttää, tuottaa ja hukkaa paljon energiaa sen eri muodoissa. Seuraavassa on tästä joitakin esimerkkejä:
+ Kasvit käyttävät kasvamiseen auringon energiaa, joka on sitoutunut maataloustuotteisiin, eli ruokaan erilaisissa muodoissa
+ Maatalouden sivutuotteista (mm. karjanlanta) voidaan valmistaa bioenergiaa
– Energiaa kuluu mm. lannoitteiden, torjunta-aineiden, koneiden ja ruokajalosteiden valmistamiseen
– Erilaiset ruokäjärjestelmässä käytettävät koneet ja laitteet käyttävät energiaa: maatalouskoneet, viljakuivurit, kylmälaitteet, uunit, liedet, kassalaitteet, valaisimet jne. Energiankulutukseen vaikuttavat laitteiden kunto, ikä ja kulutustottumukset. Vanhat tuotantolaitteet voivat kuluttaa uusiin, energiatehokkaisiin tuotantolaitteisiin verrattuna runsaasti energiaa.
– Maatalousrakennukset, tehtaat, kaupat ja ravintolat pitää lämmittää tai jäähdyttää.
– Kuljetuksiin tarvitaan polttoainetta.
Seuraavassa tarkastellaan kahta ruokajärjestelmään ja energiaan liittyvää esimerkkiä tarkemmin.
Kestävään ruokaan liittyvässä keskustelussa puhutaan ehkä kaikista eniten lihansyönnistä ja sen tarpeen vähentämisestä. Globaalisti lihantuotanto aiheuttaa nykyisessä mittakaavassaan selvästi enemmän haitallisia ympäristövaikutuksia kuin kasviperäisten tuotteiden kasvattaminen. Lihantuotanto vaatii myös selvästi enemmän maa-alaa, kuin kasvisten tuotanto. Lisäksi erityisesti karjataloudesta syntyy metaanipäästöjä märehtijöiden ruuansulatuksesta ja lannankäsittelyssä.
Usein tuotantoeläimet syövät ihmisen ravinnoksi kelpaavaa ravintoa, kuten soijaa ja ohraa (Suomessa poikkeuksena tästä on nautakarja, joka syö pääasiassa nurmea. Nurmen viljelyynkin kuluu kuitenkin luonnonvaroja). Suuri osa myös kasvintuotannosta palvelee eläintuotannon tarpeita. Esimerkiksi vähintään 70 % maailman soijasta ja 90-95% Suomeen tuodusta soijasta käytetään eläinten rehuna. Kun eläimille syötetään ihmisravinnoksi kelpaavaa ruokaa, on hyötysuhde huono. Suhde vaihtelee eri eläinlajien välillä, mutta erään nyrkkisäännön mukaan yhden hyvälaatuisen lihakilon tuotantoon tarvitaan 6 kg kasviravintoa. Yhtälö on monien mielestä hankala hahmottaa, mutta ohivirtaavan energian käsite voi auttaa hahmottamisessa.
Kemiallisella energialla tarkoitetaan aineen rakenneosien kemiallisiin sidoksiin sitoutunutta energiaa. Yhteyttämisreaktiossa kasvit muuttavat aurinkoenergiaa kemialliseksi energiaksi ja vastaavasti soluhengityksessä aerobisissa oloissa elävät solut vapauttavat ravintonsa sisältämää, kasvien sitomaa energiaa käyttöönsä.
Energia ja aine siirtyvät ravintoketjussa tuottajilta kasvinsyöjäeliöille, edelleen pedoille ja lopuksi hajottajien hajotettavaksi. Jokaisella ravintoketjun portaalla suuri osa energiasta joutuu ”hukkaan” eli vapautuu esimerkiksi lämpönä ilmaan. Kaikki kasvinsyöjäeliön (esim. naudan) kuluttama energia ei siis kerry nautaan ja siirry nautaa syövään ihmiseen, vaan suuri osa energiasta virtaa ohi, eli hukkaantuu.
Käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa: Sialle syötetään rehua (hiilihydraatti-rasva-proteiini-hivenaine -seosta). Sian ominaispiirteisiin liittyy 36% hyötysuhde rehupaino–elintarvike-konversiossa. Tästä syystä rehun syöttäminen suoraan ihmiselle olisi resurssitehokkaampaa kuin se, että se kulkee tehottoman “koneen” kautta ja tuotannon aikana hukataan jopa 64% ravinnon energiasta. Kasvissyönti onkin energiatehokasta ja se aiheuttaa vähemmän päästöjä juuri siksi, että sen avulla vältytään ravintoketjussa ohivirtaavalta energialta.
Muita näkökulmia lihansyöntiin voit lukea artikkelista Neljä näkökulmaa lihansyöntiin. Natura-lehti (3/2017). http://www.naturalehti.fi/2017/09/07/nelja-nakokulmaa-lihansyontiin/
Bioenergialla tarkoitetaan biopolttoaineista saatavaa energiaa. Biopolttoaineiksi kutsutaan biomassasta eli eloperäisistä, fotosynteesin kautta syntyneistä kasvimassoista valmistettuja polttoaineita, joita voidaan tuottaa metsäbiomassan lisäksi peltobiomassasta ja jätteestä. Jätettä voidaan polttaa sellaisenaan jätevoimaloissa tai siitä voidaan valmistaa mekaanisesti kierrätyspolttoainetta, tai se voidaan jalostaa edelleen biokaasuksi tai nestemäisiksi polttoaineiksi, kuten etanoliksi ja dieseliksi.
Voit katsoa taulukon bioenergian tuotannon erilaisista polttoainetyypeistä, perusteknologioista ja tuotannossa käytetyistä materiaaleista sekä muodostuvista sivutuotteista täältä: https://ilmasto-opas.fi/fi/ilmastonmuutos/hillinta/-/artikkeli/c14a79cd-d384-41f4-a422-32338ecb35ca/bioenergia.html
Peltobiomassojen ja yhdyskuntajätteen energiakäyttö on ollut Suomessa vähäistä, mutta erityisesti viimeksi mainittu on lisääntymässä. Myös liikenteen biopolttoaineiden valmistaminen sekä maa- ja metsätalouden biomassoista että jätteistä on voimakkaasti lisääntyvän kiinnostuksen kohde.
Biokaasu on mätänemisen, eli biologisen hajotusprosessin tulos. Biologista hajotusta tapahtuu luonnossa mikrobitoiminnan ansiosta hapettomissa oloissa, mm. soiden pohjasedimenteissä ja märehtijöiden pötseissä. Hapettomuus on prosessissa keskeistä, sillä hapellisissa oloissa biologinen hajoaminen tapahtuisi kompostoitumalla. Biokaasusta ⅔ on metaania ja ⅓ hiilidioksidia. Lisäksi se sisältää hyvin pieniä määriä hiilimonoksidia, typpeä, vetyä ja rikkivetyä.
Biokaasua voidaan käyttää lämmöntuotannon polttoaineena kaasukattiloissa, jalostaa liikennepolttoaineeksi tai käyttää kaasumoottorissa sähkön ja lämmön tuottamiseksi. Tällä hetkellä Suomessa toimii joitakin kymmeniä maatiloja, joilla on oma biokaasulaitoksensa. Laitoksen ansiosta tila voi olla energiaomavarainen ja joskus myös myydä energiaa ulospäin. Näin tehdään esimerkiksi Kalmarin tilalla Laukaassa, jossa tilan biokaasulaitoksen yhteydessä on avoin tankkausasema.
Maatiloilla biokaasua voi tuottaa mädättämällä eloperäistä ainesta, kuten lantaa tai rehua, valvotuissa olosuhteissa. Myös biojätteet ovat erinomaisia biokaasun raaka-aineita. Esimerkiksi mainitulla Kalmarin tilalla biokaasu tehdään karjanlannasta, elintarviketeollisuuden sivutuotteista (panimon mäski, meijerin maitojäte) sekä ylijäämänurmesta ja oljesta, jotka ovat peräisin Kalmarin maatilan pelloilta tai naapuritiloilta.
Biokaasun muodostuminen jaetaan neljään eri ryhmään, joissa kussakin toimivat eri pieneliöryhmät. Vaiheet ovat 1) liukoistuminen (hydrolyysi) 2) happokäyminen (asidogeneesi) 3) etikkahappokäyminen (asetogeneesi) ja 4) metaanikäyminen (metonogeneesi).
Yksityiskohtaisen selityksen prosessin kulusta voit lukea Motivan oppaasta. https://www.motiva.fi/files/6958/Biokaasun_tuotanto_maatilalla.pdf
Bioenergia ei ole automaattisesti ympäristöystävällinen valinta, mutta esimerkiksi lannasta tuotetulla biokaasulla on on todettu olevan jopa negatiivinen hiilijalanjälki, toisin kuin millään muulla liikenteen polttoaineella. Ilmastohyöty syntyy siitä, että metaanipäästöjen sijaan lannasta saadaan polttamisen jälkeen hiilidioksidipäästöjä, joiden ilmastovaikutus on suhteessa pienempi. Kuluttajalle biokaasu on liikennepolttoaineena edullinen ja maatiloille biokaasun tuotanto maatalouden sivuvirroista on kiinnostava uusi avaus. Lannasta saatavan biokaasun hyödyistä huolimatta kokonaiskuvaa tarkasteltaessa on syytä muistaa, että koko eläintuotannon mittakaava voi silti olla ongelmallisen suuri ympäristövaikutuksiltaan. Tällöin biokaasun hyödyt eivät riitä korvaamaan eläintuotannon haittoja.
Lähteitä ja lisälukemista
- Energy Intensity of Agriculture and Food Systems. Pelletier et al. Annual Review of Environment and Resources, Volume 36 (2011) https://www.annualreviews.org/doi/abs/10.1146/annurev-environ-081710-161014
- Neljä tapaa säästää energiaa kasvihuoneviljelyssä (Kauppapuutarhaliitto) https://kauppapuutarhaliitto.fi/wp-content/uploads/2019/05/Neljä-tapaa-säästää-energiaa-kasvihuoneissa.pdf
- Biokaasun tuotanto maatilalla. Motiva Oy.
- Biokaasun tankkausasema. Metener. http://www.metener.fi/tankkausasema/
- Mikrobiakku muuntaa vedyn metaaniksi. Natura-lehti (2018) http://www.naturalehti.fi/2019/07/30/mikrobiakku-muuntaa-vedyn-metaaniksi/
Mittakaavojen taju on kaiken A ja O
Nälkäänäkevien määrää maailmassa kasvaa, on ilmastonmuutos ja katastrofaalinen luonnon monimuotoisuuden väheneminen, vesistöjen ravinnekuormitus, tuotantoeläinten huonot olot, ruokahävikin valtava määrä ja lannoiteteollisuuden raaka-aineiden väheminen, esimerkiksi fosforipula. Sitten on haastava tilanne työpaikalla, jossain välissä pitää ehtiä leipoa ystävälle syntymäpäiväkakku ja biojäteastia haisee. Nykymaailman kiireessä ongelmat ja haasteet puuroutuvat epämääräiseksi massaksi ja niiden tärkeys- ja kiireellisyysjärjestystä on usein hankalaa hahmottaa.
Ihmisen kyky hahmottaa mittakaavoja on rajallinen. Suurten lukujen hahmottamisen harhat ovat tuttuja monille meistä. Miljoonat ja miljardit sekoittuvat helposti, mutta meille ei ole luontevaa ajatella myöskään ongelmia siinä mittakaavassa, jossa niitä nykyään esiintyy, vaikka ongelmat ovatkin jo useimpien tiedossa. Huomiokykymme terästyy, kun kohteena on yksilö tai pienempi joukko ja yksinkertaisempi väite on tuntuu meistä helposti todenmukaisemmalta kuin monimutkainen. Mitä vähemmän aivojen täytyy prosessoida väitettä, sitä oikeammalta se vaikuttaa.
Tiedon jakelukanavien muuttuminen voi tehdä hahmottamisesta entistä vaikeampaa. Sanomalehdessä on pääuutisia ja pikku-uutisia, mutta kännykän näytöltä ja varsinkin pelkkää otsikkoa vilkuillessa ei useinkaan käy ilmi, kuinka merkittävänä asiana mediatalo aihetta pitää. Tietotulvassa ilmastonmuutos, kotoaan karannut koira, maatalouden kannattavuusongelmat ja tarjouksessa oleva muropaketti sekoittuvat.
Myös tutkimustulosten luotettavuuden arviointi voi tuntua hankalalta. Yksittäisen tutkimuksen tuloksella tulisi olla toisenlainen painoarvo kuin tuloksella, jossa on tehty tieteellinen synteesi useiden aiempien tutkimusten tuloksista, mutta kuinka usein osaamme arvioida uutisia tutkimustuloksista tällä perusteella?
Luotamme lisäksi aisteihimme kovasti ja arvotamme helposti omien aistiemme kautta saadun tiedon korkeammalle kuin abstraktin tiedon. On ongelmia ja vaikutuksia, jotka voimme aisteillamme havaita ja on niitä, joita emme voi. On esimerkiksi paljon puhuttu merten roskaantuminen, jonka vaikutukset voimme omin silmin nähdä ja sitten on ilmastonmuutoksen vaikutukset, joissa meidän on uskottava tutkijoita, kun he sanovat että tämäkin äärimmäinen sääilmiö melko todennäköisesti liittyy ilmastonmuutokseen.
Ruuan elinkaaren aikana suurimmat ilmastopäästöt (n. 60%) syntyvät alkutuotannossa maatilalla. Tämä kuitenkin usein unohtuu julkisessa keskustelussa, jossa hoetaan ruuan kuljetusmatkojen ja pakkausten isoista ympäristövaikutuksista (ilmastopäästöjen osuus yhteensä noin 10%). Tämä voi johtua siitä, että tiedämme liikenteestä syntyvän paljon ilmastopäästöjä ja päästöt on ikäänkuin helppo hahmottaa, koska kulkuneuvojen pakokaasun voimme nähdä (vaikka pakokaasun ilmaston kannalta ongelmallista hiilidioksidia emme näekään). Myös ruuan pakkausten ympäristövaikutukset ymmärrämme helposti, koska näemme jätteen omilla silmillämme. Maatilalla ja sen ympäristössä syntyneitä ympäristövaikutuksia ei voi kaupassa enää nähdä, ja ilmastopäästöjen osalta näkeminen on mahdotonta jopa maatilalla.
Lisäksi eri tuotteilla on erilaiset ympäristövaikutukset: toisilla suuremmat ja toisilla pienemmät. Naudanlihakilon tuottamisen päästökerroin, maankäytön kerroin ja vesijalanjälki ovat huomattavasti suuremmat kuin härkäpapukilon, mutta sitä voi olla vaikeaa uskoa, sillä harva meistä pääsee maatilalle arvioimaan tuotannon vaikutuksia omilla aisteillaan. Esimerkiksi energian ohivirtausta tuotantoketjussa ei edes viljelijä itse voi nähdä.
Vaikka mielellään puhuisimme yhdestä ongelmasta kerrallaan, on hyvä muistaa, että on olemassa monenlaisia ympäristövaikutuksia, jotka eivät ole keskenään vertailtavissa. Vaikkapa tuotannon hiilitasetta ja veden ja energian kulutusta on tarkasteltava rinnakkain. Mikään niistä ei ole absoluuttisesti tärkeämpää kuin toinen eikä yhteneväistä mittaria niiden vertailulle ole olemassa.
Kysymys kuuluukin, millä tavoin voimme auttaa ihmisiä mittakaavojen hahmottamisessa? Millaisia visuaalisia esityksiä voimme saada aikaan ja millaisia harjoituksia teettää mittakaavaerojen hahmottamiseksi?
Vinkkilista fysiikan opettajalle
Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Tähän vinkkilistaan on koottu yleisiä vinkkejä vastuullisen ruuan teemojen käsittelyyn fysiikan opetuksessa.
- Kriittinen asenne kannattaa. Vastuullisen ruuan teemoista on olemassa valtavasti tietoa ja iso liuta myös virheellisiä käsityksiä. Omiin käsityksiin kannattaa suhtautua kriittisesti ja ohjata myös oppilaat tällaiseen toimintatapaan. Hyvä aloituspiste omien käsitysten tarkistamiseen on vaikkapa oppaasta löytyvä ruokamyyttien lista. Fysiikan opetuksessa erityisesti aiheen mittakaavojen hahmottamisen opettaminen on keskeistä.
- Tehkää yhteistyötä. Opas tarjoaa mainioita kosketuspintoja fysiikan ja monien muiden oppiaineiden yhteisopetukseen. Vilkuile läpi myös muiden oppiaineiden tekstejä ja tehtäviä ja vinkkaa oppaasta kivalle kollegalle. Miettikää, mitä asioita voisitte opettaa yhdessä!
- Käykää rohkeasti arvokeskusteluja. Ruoka on nykyään tärkeä osa identiteettiämme ja vastuulliseen ruokaan liittyvät keskustelut saattavat helposti muuttua tulen polttaviksi. Se ei haittaa, vaikka keskustelujen moderointi voikin tuntua opettajasta haastavalta. Etsikää tietoa yhdessä ja pohtikaa asioita monelta kantilta. Säilyttäkää maltti ja pyrkikää dialogiin.
Tehtäviä
1. Sanaselityksiä kestävästä ruuasta
Versio a) Jaa luokka ryhmiin. Jokaisesta ryhmästä tulee vuoron perään yksi selittämään jotakin valituista sanoista. Sanan tietää ennalta vain selittäjä itse. Ryhmät yrittävät arvata, mikä sana on kyseessä. Kun sana on arvattu, ryhmältä kysytään vielä, mitä sanalla tarkoitetaan (mikäli tämä on tarpeen). Sanoja voidaan selittää monta tai vain muutamia, kuitenkin vähintään yksi selitys per ryhmä. Valmiit sanaselityskortit voit tulostaa WWF:n ympäristökasvatuksen materiaalipankista: Sanaselityskortit https://wwf.fi/mediabank/7801.pdf .
Versio b) Vastuulliseen ruuantuotantoon ja kulutukseen liittyy monenlaista käsitteistöä. Termistöön voi tutustua sanastokorttien avulla tehtävällä harjoitukselle. Voit tulostaa sanastokortit täältä ja tehtävässä tarvittavat kuvakortit täältä. Jokaiselle osallistujalle jaetaan yksi kortti.
- Etsi itsellesi pari, jonka kortissa on selitys käsitteellesi tai käsite selityksellesi
- Valitkaa sitten kuvakorteista käsitettänne ja sen selitystä hyvin kuvaava kuva
- Lopuksi käsitteet luetaan ääneen ja valitut kuvituskuvat esitellään muille
2. Totta vai tarua eläinten hyvinvoinnista -visa
Näkeekö eläimen hyvinvoinnin päällepäin? Voiko sen maistaa tai haistaa? Pohdi, mitä mieltä olet aiheeseen liittyvistä, valikoiduista väittämistä. Tsekkaa sen jälkeen, miten eläinten hyvinvoinnin tutkija niihin vastaisi. Nettivisan on toteuttanut Eläinten hyvinvoinkeskus: https://www.elaintieto.fi/totta-vai-tarua/
3. Vaikuta kouluruokaan -projekti
Projektin tarkoituksena on lisätä kasvisruuan määrää ja saatavuutta kouluruokailussa. Tarkka tavoite kannattaa määritellä koulun tämän hetkisen tilanteen mukaan askelta kunnianhimoisemmaksi. Tavoitteeseen pyritään selvittämällä minkälaista kasvisruokaa oppilaat haluaisivat koulussa syödä ja vakuuttamalla päättävät henkilöt asiasta avoimen keskustelun avulla. Jos tämä ei riitä, ryhdytään tekemään poliittista vaikuttamista. Valmiit askelmerkit ja materiaalit projektin toteuttamiseen löydät täältä: https://openilmasto-opas.fi/enemman-kasvisruokaa/
4. Vastamainostyöpaja
Ruokaa mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun. Valmiit materiaalit ja askelmerkit ruoka-aiheisen vastamainostyöpajan vetämiseen löydät täältä (alkaen kohdasta 6): https://openruokaopas.fi/ruoka-mediassa-opekoulutuksen-antia/
5. Perusta koulupuutarha
Koulujen pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla voidaan konkretisoida vaativiakin kestävään ruuantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Viherlannosta kylväessä, kompostia kääntäessä, typpinystyröitä tarkastellessa ja valmistaessa itse kasvatettua satoa ateriaksi mm. luonnon monimuotoisuuden hyödyt, pölyttäjähyönteisten tarpeellisuus, biologisen typensidonnan mekanismit ja hajottajaeliöiden merkitys luonnon kiertokulussa nousevat keskusteluun luontevasti. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa. Ekstrapanostus voi kuitenkin olla sen arvoista! Erilaisia koulupuutarhamalleja ja konkreettisia ohjeita puutarhan perustamiseen löydät puutarhakasvatus.fi -sivustolta. Vinkkejä ympäristökysymysten opiskeluun puutarhassa löydät https://puutarhakasvatus.fi/ymppi/ -sivustolta.
6. Kirjoita mielipidekirjoitus
Miten kuluttaja voi vaikuttaa esimerkiksi nautojen hyvinvointiin? Laatikaa aiheesta mielipidekirjoitus. Taustamteriaalina voi käyttää SEY:n Naudan elämä -materiaalia: https://www.sey.fi/images/pdf/sey_ev14_ylak_netti.pdf
7. Eläydy kanalan oloihin
Kokeilkaa eri kanaloiden eroa kanan kannalta teipillä ja ilmapalloilla! Mitatkaa ja merkitkää maalarinteipillä tai nauhalla lattiaan 1m² kokoinen alue. Broilerikanalassa tällä alueella elää enintään 22 – 25 kanaa, virikehäkkikanalassa 13, lattiakanalassa 9 ja luomukanalassa 5 kanaa. Sen kokoisessa tilassa kanat elävät suurkanaloissa. Ilmapallo on kana. Voitte laittaa ilmapallon tai palloja ”kanalaan” malliksi siitä, kuinka paljon tilaa yhdellä kanalla on erilaisissa kanaloissa. Ilmapallojen sijaan voi käyttää myös A4-papereita.
Laajemman version hajoituksesta löydät SEY:n ja Animalia yhteisestä Erityisiä eläimiä – leikkejä ja tehtäviä eläinsuhteen pohtimiseen -materiaalista (Rakennetaan kanaloita tai maatila): https://www.sey.fi/images/Julkaisut/erityisia_elaimia_leikkiopas.pdf
8. Arvojana eläinsuhteesta
Leikkijät menevät seisomaan pitkälle viivalle, jonka päissä on laput “kyllä” ja “ei”. Puolueeton ohjaaja tai yksi leikkijöistä esittää eläimiin liittyviä väittämiä (valkokankaalle on mahdollisesti myös heijastettu jokin ajatuksia herättävä eläinkuvakollaasi). Leikkijät asettuvat arvojanalle kohtaan, joka kuvaa heidän mielipidettään. Ohjaaja tai yksi leikkijöistä haastattelee satunnaisesti valittuja leikkijöitä perusteluista, miksi he seisovat arvojanalla valitsemallaan kohdalla. Väittämät voivat olla esimerkiksi:
- Eläintä saa pitää häkissä.
- Eläimillä on tunteet.
- Ihminen saa kohdella eläintä miten haluaa.
- Eläin haluaa olla vapaa.
- Eläin puhuu meille ilman sanoja.
- Ihminen on eläin.
- Eläimellä on samanlaisia tunteita kuin ihmiselläkin.
- Ihmiset kohtelevat eläimiä aina hyvin.
Voitte keksiä aiheeseen sopivia väittämiä myös itse.
Harjoitus on poimittu SEY:n ja Animalia yhteisestä Erityisiä eläimiä – leikkejä ja tehtäviä eläinsuhteen pohtimiseen -materiaalista: https://www.sey.fi/images/Julkaisut/erityisia_elaimia_leikkiopas.pdf
9. Kana nimeltä Ross
Tutustukaa Yleisradion tuottamaan Kana nimeltä Ross -sivustoon ( beta.yle.fi/ross508/ ). Vertailkaa, miten broileri eroaa kanasta.
10. Liha- ja kalaoppaat käyttöön!
WWF on tuottanut Lihaoppaan ja Kalaoppaan, joiden avulla voit vertailla ruokavalintojesi vaikutuksia. Tutustukaa oppaisiin ja miettikää, mitkä kala- ja muut proteiinivalinnat ovat kestävimpiä, mitkä vähiten kestäviä. Miten oppaiden tieto suhteutuu omiin kulutustottumuksiisi? https://wwf.fi/lihaopas/ , https://wwf.fi/kalaopas/
11. Kana-aiheinen sanaristikko
Sanaristikon voit tulostaa ja monistaa SEY:n Tervetuloa kanalaan -materiaalista (s.8).
https://www.sey.fi/images/pdf/sey_kanaopas_lr.pdf
12. Lapiotesti
Lapiotestissä maaperään kaivetaan vajaan puolen metrin syvyinen kuoppa ja maata havainnoidaan kuopan seinämästä ja kaivuumaasta. Aistinvaraisilla havainnoilla ja yksinkertaisella tutkimusvälineistöllä maaperästä ja sen kunnosta voidaan saada yllättävän hyvä käsitys. Lue tarkemmat ohjeet täältä ja tulosta valmis ohje oppilaille täältä.
13. Villivihanneksia bongaamaan!
Monet Suomen luonnossa kasvavat kasvit ovat terveellistä ja maukasta syötävää. Mustikka, puolukka, hilla, metsämansikat ja monet sienet ovat kaikille tuttuja herkkuja ja nykyään puhutaan entistä enemmän myös nk. villivihanneksista tai hortasta. Ne tarkoittavat luonnossa kasvavia syötäviä kasveja ja niiden kukkia, lehtiä, varsia ja juuria. Luonnonkasvit voivat olla ympäristöystävällistä syötävää, sillä niitä ei tarvitse kastella tai lannoittaa. Etsikää oheisten korttien avulla mahdollisimman monta erilaista villivihannesta. Pyrkikää löytämään kutakin kasvia sen verran iso määrä, että koko ryhmä saa pienen maistiaisen. Kootkaa löytämänne kasvit pöydälle näyttelyksi, jossa kuvakortti toimii nimikylttinä. (Huom! Vihreäreunaiset kortit sopivat paremmin keväällä kerättäväksi, oranssireunaisia voi kerätä myös syksyllä.)
14. Kuvakortteja ruuasta
Kuvakortteja voidaan käyttää opetuksessa monenlaisiin tarkoituksiin. Ruoka-aiheiset kuvakortit sopivat hyvin esimerkiksi ruoka-aiheeseen orientoitumiseen. Jokainen sai valita ruoka-aiheisista valokuvakorteista sen, joka parhaiten kuvasi sen hetkistä fiilistä, tulevaan opintojaksoon liittyviä odotuksia tai omaa suhdetta ruokaan tai ruuantuotantoon. Jokainen esittelee oman valintansa suullisesti pienryhmälle, koko ryhmälle tai kirjallisessa muodossa. Voit tulostaa kuvakortit täältä.
15. Opintoretki maatilalle
Maatilavierailulla päästään konkreettisesti sen kysymyksen äärellä, mistä ruoka tulee. Aidossa maatilaympäristössä voidaan omien aistien avulla havainnoida tuotannon mittakaavaa, oppia toimintatapojen, koneiden ja laitteiden nimiä ja tarkoituksia, nähdä, kuulla, haistaa ja tuntea sitä, miten ruokaa tuotetaan.
Opintoretki on helpompaa saada järjestymään kasvinviljelytilalle kuin eläintuotantotilalle, mutta jälkimmäistäkin voi yrittää. Tiesithän jo, että MTK tukee koululaisvierailuja kustantamalla bussikuljetuksen maatilalle!!!
Järjestä opintoretki maatilalle näin:
- mieti mihin opintokokonaisuuteen ja mille ryhmälle retki maatilalle voisi olla erityisen hyödyllinen. Mitä haluaisit oppilaiden oppivan retkellä?
- mieti millaisen tuotantosuunnan tila voisi kiinnostaa sinua: kasvinviljelytila (viljaa vai kasviksia?), vai kenties eläintuotantotila? Luomu vain tavanomainen?
- Etsi paikallisen MTK:n yhdistyksen yhteystiedot (esim. puheenjohtaja). Ne löydät seuraavalla tavalla: mene MTK-liittojen sivuille (https://www.mtk.fi/liitot) ja sieltä koulua lähinnä olevan liiton omalle sivulle (esim. MTK-Uusimaa). Etsiydy paikallisen liiton sivulla kohtaan MTK-yhdistykset, josta löydät paikallisyhdistysten listan.
- Paikallisyhdistyksen puheenjohtaja auttaa sinua sopivan vierailutilan löytämisessä, bussikuljetuksen järjestämisessä ja neuvoo varusteiden kanssa. Hyvä ohjenuora varusteiden kanssa on se, että retkieväät saatetaan tarvita, säänmukainen varustus on toivottava ja kumisaappaat kannattaa olla jalassa joka tapauksessa. Vierailutiloilla on yleensä muu mahdollisesti tarvittava lisävarustus, kuten kumisaappaiden päälle laitettavat muovipussit ja tarvittaessa muut suojavarusteet.
- Retki kannattaa suunnitella hyvissä ajoin, jotta sopiva aika sille saadaan löydettyä. Kasvinviljelytiloilla parhaat ajat ovat koulun näkökulmasta loppukevät ja alkusyksy. Nämä ovat myös viljelijöiden vuoden kiireisimmät sesongit, joten sopivaa aikaa saatetaan joutua sovittelemaan.
- Jos haluaisit vierailulle hiiliviljelytilalle, voit kysellä sopivaa tilaa Carbon Action -hankkeen koulutuspäälliköltä ja viljelijayhteistyöstä vastaavalta henkilöltä. Myös Luomuliiton paikallisyhdistysten puheenjohtaja voi auttaa löytämään sopivan luomutilan: http://www.luomuliitto.fi/jarjesto/verkostot/jasenyhdistykset/ . Bussikuljetuksen järjestämistä varten kannattaa kuitenkin olla yhteydessä myös MTK:n paikallisyhdistykseen.
- ANTOISAA OPINTORETKEÄ, muistakaa käsitellä retken antia luokassa myös jälkeenpäin!
16. Kuluttajavalintoja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta
Jokaiselle ryhmälle jaetaan yksi proteiini. TEHTÄVÄ: Ostat jauhelihaa/kanamunia/maitoa. Tutki Eläin ruokana -kuluttajan opasta ja valitse sieltä yksi laatu, jonka olet valmis ostamaan. Perustele valintasi eläinten hyvinvointisyillä. Voit käyttää perusteluna lisäksi muitakin syitä, kuten ilmasto, biodiversiteetti, etiikka, uskonto yms.
Löydät oppaan täältä: https://elainruokana.elaintieto.fi/
17. Rikotaan ruokamyyttejä
Paritehtävässä etsitään perusteluja sille, miksi jotkut sitkeät ruokamyytit ovat virheellisiä. Tehtävä toteutetaan monisteen avulla.
Lue myyteistä lisää täältä: https://openruokaopas.fi/myytit/
