Vastuullinen ruoka terveystiedon opetuksessa

Kuva: Marco Verch / flickr.com

Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Tässä Open ruokaoppaan terveystiedon oppiaineen tekstissä sitä on käsitelty terveellisen ja vastuullisen ruuan ja hyvän elämän sekä vastuullisten valintojen ja ruokavaikuttamisen näkökulmista. Ruuantuotannon ympäristöongelmia ja -ratkaisuja, eläinten oikeuksia, ihmisoikeuksia, sekä kulttuurisia ja taloudellisia kysymyksiä pohditaan muiden oppiaineiden teksteissä. 

Tekstiä on melko paljon. Voit siirtyä suoraan sinua kiinnostavaan aiheeseen klikkaamalla sisällysluettelosta haluamaasi otsikkoa. Jossain vaiheessa suosittelemme selailemaan läpi koko materiaalin ja mahdollisesti myös muiden oppiaineiden sivuja. Saatat löytää sivustolta vaikka mitä uutta ja kiinnostavaa, sekä monia yhtymäkohtia eri oppiaineiden sisältöihin! Materiaali toimii siis hyvänä lähtökohtana myös monialaisen oppimisen suunnitteluun. Voit käyttää sivustoa taustamateriaalina itsellesi, tai ohjata oppilaat tai opiskelijasi sopivan kohdan pariin. Sivun kuvia voit käyttää opetustarkoitukseen, kun mainitset kuvissa näkyvät lähteet käytön yhteydessä.

Inspiroivia hetkiä vastuullisen ruuan parissa!

Sisällys:

Terveellinen ja vastuullinen ruoka

Terveelliseen ja samalla myös ympäristöystävälliseen ruokavalioon kuuluu paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljoja, papuja ja linssejä. Kuva: Pinja Sipari

Monipuolinen ruokavalio ja sopivan kokoiset annokset pitävät meidät terveenä, kun taas vääränlainen ruoka ja väärän kokoiset annokset sairastuttavat. Ruoka liittyy arkeemme ja elämäämme myös muilla tavoin: nykyään ruokavalintamme muodostavat keskeisen osan identiteettiämme ja ne ovat yhteydessä myös mm. kehonkuvaamme ja tunteisiimme.

Länsimaissa terveellinen ruoka on lähes kaikkien saatavilla, mutta silti syömme paljon epäterveellisiä ruoka-aineita ja liian suuria annoksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL:n) FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan etenkin suomalaisten miesten ruokavaliossa on reilusti parantamisen varaa. Naiset syövät keskimäärin miehiä terveellisemmin, mutta hekään eivät syö ravitsemussuositusten mukaisesti. Huomattavan suuri osa suomalaisista (26% naisista ja 79% miehistä) syö punaista lihaa yli terveyssuositusten ja lisäksi syömme liikaa suolaa ja kovia rasvoja. Vain harva syö riittävästi kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Ruokatottumuksemme ovat huonontuneet vuosituhannen vaihteen paremmista vuosista ja ainakin rasvan kohdalla taantuneet kohti 1980-luvun lukemia.

Viralliset ravitsemussuositukset ovat eri maissa usein erilaiset, vaikka ne perustuvat kaikkialla tutkimustietoon. Suosituksiin vaikuttavat kunkin maan ruokakulttuuri ja maataloustuotanto. Maiden välillä on eroja mm. rasvojen, lihan ja alkoholin käyttöön liittyvissä suosituksissa. Terveelliseen ja samalla myös ympäristöystävälliseen ruokavalioon kuuluu paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljoja, papuja ja linssejä. Sen sijaan suurta määrää suolaa, lihaa ja eläinrasvoja, sokeria ja maissisiirappia sekä mm. energiajuomia tulisi välttää. 

Suomessa ravitsemussuositukset laatii Valtion ravitsemusneuvottelukunta, joka on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin. Tuoreimmat neuvottelukunnan ravitsemussuositukset julkaistiin vuonna 2014 ja ne perustuvat pääosin syksyllä 2013 julkaistuihin pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Uudet pohjoismaiset ravitsemussuositukset tullaan näillä näkymin julkaisemaan vuonna 2021.

Niin kutsuttu lautasmalli on Suomessa  yleisesti hyväksytty ravitsemussuositusten konkreettinen ilmentymä, ja monet lääkärit ja kansanterveysjärjestöt suosittelevat sen käyttöä. Lautasmallin mukaan puolet lautasesta tulisi täyttää kasviksilla, neljännes proteiinilla ja neljännes hiilihydraateilla. Ravitsemussuositukset koskevat väestöä keskimäärin, ja eri tahot ovat tehneet niitä täydentämään tarkennettuja ravitsemussuosituksia mm. erilaisille ikäryhmille ja ruokavalioille, sekä toisaalta mm. varhaiskasvatukseen, kouluruokailuun ja sairaaloille.

Kestävän ja terveellisen ruuan näkökulmasta erityishuomio kannattaa kohdentaa lihaan. Se on hyvä proteiinin lähde. Käytännössä soija, pähkinät, linssit ja monet siemenet sisältävät proteiinia yhtä paljon kuin liha, soijarouhe jopa enemmän. Nykyisten pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan kypsää punaista lihaa tai lihavalmisteita ei tulisi syödä yli puolta kiloa viikossa. Määrä vastaa noin neljää pienehköä liha-annosta. Ennakkotietojen mukaan vuonna 2021 julkaistavissa suosituksissa lihan käytön määrää suositellaan laskemaan entisestään. Uusi suositus pohjautuu terveyssyiden ohella myös ruuan ilmastovaikutuksiin.

Terveysnäkökulmasta lihan käyttöä kehotetaan rajoittamaan, koska etenkin punaisesta lihasta saadaan liikaa epäterveellisiä tyydyttyneitä rasvoja, suolaa ja nitriittejä. Runsaalla lihansyönnillä on yhteys tyypin 2 diabetekseen ja paksusuolen syöpään. Runsaan raudan saannin ja sydäntautien välillä on yhteys ja ongelmia voi aiheuttaa myös aiemmin terveellisenä pidetty hemirauta, joka voi välillisesti vaurioittaa suoliston soluja altistaen syövälle. Varsinkin ulkomailla eläintuotannossa runsaasti käytettävät antibiootitkin voivat aiheuttaa ongelmia ihmisten terveydenhoidossa.

THL:n mukaan vuonna 2017 lähes 3/4 yli 30-vuotiaista miehistä ja 2/3 naisista oli ylipainoisia ja neljännes aikuisista voidaan luokitella lihaviksi. Kuva: Carles Rabada / Unsplash

Tähän asti kansalliset ravitsemussuositukset ovat terveyssuosituksia pääosin yksilöiden terveyden näkökulmasta. Vuoden 2019 alussa julkaistiin yli 30 eri puolilta maailmaa tulevan tutkijan muodostaman EAT-Lancet komission toteuttama riippumaton, tieteellinen arviointi siitä millainen on terveellinen ja kestävä ruokavalio, joka takaisi terveellisen ruokavalion maapallon kasvavalle väestölle, hillitsisi ilmastonmuutosta ja turvaisi luonnon monimuotoisuuden. WWF on tehnyt raportin pohjalta suomalaiset kestävän ruokavalion suositukset, joihin kuuluu:

  • pääasiassa kasviksia
  • kotimaista kestävästi pyydettyä kalaa
  • korkeintaan lasi maitoa tai muutama siivu juustoa päivässä
  • broileria muutaman kerran viikossa
  • korkeintaan kerran viikossa punaista lihaa
  • korkeintaan kuusi kananmunaa kuukaudessa (tai 22, jos et syö lainkaan broileria)

Usein ajattelemme ruokaturvan koostuvan pelkästään riittävästä ravinnon määrästä.  Esimerkiksi kansainvälisesti arvioidun kestävän kehityksen indeksin mukaan Suomi kyllä pärjää maiden välisessä vertailussa hyvin, mutta esimerkiksi ruokaturvamme ei täysin toteudu. Tämä johtuu mm. siitä, että ruuantuotannollamme on isoja ympäristövaikutuksista ja siitä, että Suomessa ylipainoisuus on alkanut muodostua ongelmaksi. Ylipainoisuus ja liikalihavuus lasketaan ravitsemukseen liittyvänä ongelmana osaksi ruokaturvaa. Ravitsemuksessa katsotaan olevan jotain vialla silloin, kun ruuasta saatava energiamäärä ei ole oikeassa suhteessa tarpeeseen. 

Lähteitä ja lisälukemista

Hyvä ruoka kuuluu hyvään elämään

Tutkimusten mukaan ihmisten tyytyväisyyden ja kestävien elämäntapojen välillä on selvä yhteys. Kuva: Jon Tyson / Unsplash

Useimmat meistä tavoittelevat hyvää elämää. Hyvään elämään liittyvät se kuinka asumme, millä liikumme ja kuinka kulutamme tavaroita ja palveluita. Lisäksi siihen liittyy se, mitä syömme. Hyvällä ruualla tarkoitamme usein laadukasta, terveellistä ja maukasta ruokaa. Hyvän ruuan keskiöön on yhä selvemmin nousemassa myös vastuullisuus: se miten ruoka on tuotettu ja millaisia vaikutuksia sillä on ympäröivään maailmaan. 

Vastuullisuuden perimmäisenä tarkoituksena on ihmislajin tulevaisuuden turvaaminen ja arvokkaan elämän mahdollisuuksien puolustaminen. Vastuullista toimintaa voidaan lähestyä hyvin monenlaisista näkökulmista. Seuraavassa tehdään lyhyt katsaus yleisiin vastuullisuuden kysymyksiin kolmen dosentti Arto O. Salosen käyttämän, toisiinsa tiivisti liittyvän käsitteen kautta: huolenpidon piirin laajentamisen, vastuullisen maailmasuhteen rakentamisen ja tyytyväisen äärellä pysähtymisen kautta. Sen jälkeen vastuullisen ruuan ja hyvän elämän liittoa tarkastellaan hieman konkreettisemmin identiteettimme, vastuulliseen toimintaan kasvamisen ja käytännön kulutusvalintojen kautta. 

1. Vastuulliseen maailmasuhteeseen voi sisältyä eri tasoja, kuten ihmiset, eläimet, kasvit ja eloton osa luontoa. Vastuullinen maailmasuhde ilmenee siten, että ihminen ottaa elämässään ratkaisijan roolin, eikä jää ongelmien vahvistajaksi. Samalla hänestä tulee oman elämänsä tekijä. Vastuulliset jokapäiväiset teot auttavat ottamaan haltuun omaa elämää kohtalonomaisen ajelehtimisen sijasta. Usein ekologisesti vastuullisesti toimiva ihminen toimii myös sosiaaliselta kannalta vastuullisesti. Vastuullinen maailmasuhde varmistaa ihmislajin henkiinjäämistä, vastuuttomuuden seurauksena kaikki sen sijaan lopulta häviävät. 

2. Huolenpidon piirin laajentaminen. Huolenpitomme piirin lähtökohtana on yksittäinen ihminen – jokainen meistä, sekä erilaiset yhteisöt joiden osia olemme. Laajennettuun huolenpitomme piiriin voisi ja tulisi kuulua itsemme ja perheemme lisäksi ystävät ja muut sukulaiset, muut suomalaiset ihmiset, muut länsimaiset ihmiset, kaikki ihmiset ja lisäksi myös eläimet, kasvit ja kokonaiset ekosysteemit. Huolenpitomme piirin tulisi siis kattaa ekologiset kysymykset ja laajat sosiaaliset kysymykset, jotta elämän edellytykset säilyisivät ja arvokkaan elämän edellytykset voitaisiin turvata. 

3. Tyytyväisyyden äärelle pysähtyminen. Tutkimusten valossa näyttää tällä hetkellä siltä, että elämäänsä tyytyväinen ihminen tekee keskimäärin kestävämpiä valintoja kuin elämäänsä tyytymätön kansalainen. Elämään tyytyväisyyden ja kestävien elämäntapojen välillä on ilmeisesti siis vahva yhteys. Tyytyväisyys elämään muodostuu monista tekijöistä, joista tässä nostetaan esiin muutama:

  • Mikä on riittävää tai riittämätöntä? Riittävässä huomion kohteena on se, mitä meillä jo on, eikä niinkään se, mitä meiltä puuttuu. Nykymaailmassa pysähdymme vain harvoin tämän kysymyksen äärelle.
  • Mikä on halu ja mikä on tarve? Halut voidaan kyseenalaistaa, tarpeita ei. Ihmisen keskeisiä tarpeita ovat suoja, ruoka ja puhdas ilma ja vesi. Nykymaailmassa esimerkiksi markkinoinnin avulla nämä kaksi asiaa pyritään usein tehokkaasti sekoittamaan.
  • Vastuullinen suhde ympäröivään maailmaan (ks. edellä vastuullinen maailmasuhde)

Ihmisten syvät, perimmäiset arvot ovat yleensä hyvän tulevaisuuden puolella. Sen sijaan haasteena ovat teot. Käyttäytymisemme ei ole aina arvojemme suuntaista. Tyytyväisessä elämässä puheemme ja tekomme kohtaavat, jolloin toimintamme on linjassa arvojemme kanssa. Oleellista on muuttaa ajattelua teoiksi. Vasta itselle tärkeiden asioiden puolesta toimiminen tekee ihmisestä tyytyväisen. 

Lähteet ja lisälukemista

Ruoka on osa identiteettiämme

Ihmiset tekevät nykyään ruokavalintojensa avulla näkyväksi omaa identiteettiään. Monille sosiaalisen median kuvapalvelut ovat tässä tärkeä apu. Kuva: Pablo Merchán Montes / Unsplash.

Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Sen perustana ovat ihmiset persoonalliset ominaisuudet, jotka voivat muuttua vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Nykyaikana ruokavalintamme muodostavat yhden osan identiteettiämme. Ruoka ei ole enää vain ravintoa. Se missä, milloin, mitä ja kenen kanssa syö määrittää meitä ihmisinä, yhdistäen ja erottaen meidät muista. 

Ruoka on aina ollut statuskamppailun väline, mutta nykyään se ei liity enää pelkän varallisuuden korostamiseen, vaan on entistä enemmän myös innostuksen, nauttimisen, vaihtelunhalun ja ajanvietteen väline sekä edullinen ja muodikas tapa näyttäytyä muille tietynlaisena ihmisenä. Ruokavalinnoilla viestitimme muille ominaisuuksistamme laajemminkin. Kerromme valinnoillamme esimerkiksi eettisestä kuluttamisesta ja ekologisesta toiminnasta, terveilystä, äijäilystä, urheilijuudesta, tavallisuudesta, yhteisöllisyyden arvostamisesta, kotimaahan ja sen tuotteisiin liittyvästä ylpeydestä, perinteiden arvostamisesta tai ajanmukaisuudesta. Ruokaidentiteetti voi liittyä vaihtuviin hittidieetteihin, mutta jotakin identiteetistä kertoo myös dieettien karttaminen. 

Ruokaidentiteettimme kehittymiseen vaikuttaa paljon se, miten olemme tottuneet syömään lapsena kotona ja mitä ystävämme ja esikuvamme syövät. Eräs ruokaidentiteetteihin ja vastuulliseen ruokailuun liittyvä haaste Suomessa on se, että pojat ja miehet syövät ruokailusuosituksiin nähden huomattavasti liikaa lihaa ja liian vähän kasviksia ja asiasta on muotoutunut osin identiteettikysymys: kunnon äijä, maskuuliininen mies syö mielikuvissamme usein makkaraa, ei salaattia tai uunijuureksia. Identiteettinäkökulmasta asiaan on yritetty vaikuttaa esimerkiksi erilaisilla kampanjoilla, joissa erilaiset esikuvat kertovat omista ruokavalinnoistaan. Marttaliiton kampanjassa näin tehdään videoilla, WWF:n nuorten tiimin kampanjassa taas valokuvilla ja niihin liittyvillä haastatteluilla.

Meillä kaikilla on jonkinlainen ruokaidentiteetti, mutta jotkut rakentavat nykyään jopa koko elämäntapansa ruokavalion ympärille ja viestivät ruokaostoksillaan omaa arvomaailmaansa erittäin tarkoituksellisesti. Identiteetin rakentaminen ruuan ympärille tai ruokavalion avulla ei välttämättä liity tiettyyn koulutustasoon, asuinpaikkaan tai elämäntilanteeseen. Ruokaan voi “hurahtaa” kuka vaan. Erityisen paljon identiteettiään ruuan kautta hahmottava “identiteettisyöjä” saattaa tehdä identiteettiään näkyväksi julkaisemalla somessa jatkuvasti kuvia ruokavalinnoistaan ja innostuu asiastaan saamiensa tykkäysten ja kommenttien avulla entistä enemmän.

Jokainen meistä valitsee itse, mitä lautaselleen laittaa tai ei laita, mutta ruoka on nykyään merkitysten suhteen ladatumpaa kuin ehkä koskaan ennen. Mitä sinun ruokavalintasi kertovat sinusta henkilönä tai mitä haluat ruokavalinnoillasi viestiä muille?

Lähteet ja lisälukemista

Kohti ruokakansalaisuutta

Ruokakansalainen on kiinnostunut kuluttamastaan ruuasta ja sen tuotannosta, pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan kestävän ruokajärjestelmän puolesta ja joskus jopa osallistuu oman ruokansa tuotantoon. Kuva: Pinja Sipari

Meillä on usein paljon mielikuvia ruuasta ja ruokajärjestelmän osista, mutta vain harvoilla on selkeä kokonaiskäsitys, ajantasaista tietoa ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten järjestelmä toimii ja millaista ruokaa se tuottaa, jalostaa ja jakelee. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin jo nyt kontakti ruokajärjestelmään vähintään kuluttajan roolissa. 

Tilannetta, jossa ihminen on kiinnostunut kuluttamastaan ruuasta ja sen tuotannosta ja pyrkii omalta osaltaan myös vaikuttamaan kestävän ruokajärjestelmän puolesta, kutsutaan ruokakansalaisuudeksi. Ruokakansalaisuus on siis sitoutumista sellaisiin ruokaan liittyviin toimintatapoihin, jotka tukevat demokraattista ja ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävää ruokajärjestelmää. 

Ruokakansalainen on tietoinen ruuan laadun eri ulottuvuuksista – paitsi terveellisyydestä ja turvallisuudesta, myös jokaisen ihmisen oikeudesta ruokaan, ruuan eettisyydestä, reiluudesta, ympäristövaikutuksista ja kulttuurisuudesta. Hän on sitoutunut pohtimaan ruokajärjestelmän eri ulottuvuuksia. Kuka ruuan on tuottanut ja miten se on tuotettu? Kuka jalostaa, markkinoi ja kuluttaa ruuan, millä tavalla ja millä seurauksilla? Kuka tekee ruokajärjestelmää ja ruokapolitiikkaa koskevat päätökset ja miten? Millaisia ovat ruokajärjestelmän taloudelliset ja muut riippuvuussuhteet? 

Vaikka tottumus usein ohjaa kulutuskäyttäytymistämme, ei ruokakansalainen jämähdä tottumukseen kiinni, vaan hän on ruokajärjestelmämme aktiivinen jäsen. Ruokakansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa siihenkin, millaista ruokaa hän tarjoilee ja syö. Hän voi osallistua oman ruokansa tuottamiseen  kaupunkiviljelyn, korttelikeittiöiden, ruokapiiritoiminnan, reko-rinkien, kumppanuusmaatalouden ja -kalastajien tai koulujen oman puutarha- tai kummitilatoiminnan kautta. Itse omaa ruokaansa tuottamalla ruokakansalainen sitoutuu ruokaan taloudellisesti ja henkisesti, mikä lisää ymmärrystä kokonaisekologiasta ja kiertotalouden periaatteista. Ruokakansalaisella on mahdollisuus osallistua myös ruokaa koskevaan päätöksentekoon. Tämä kaikki vahvistaa hänen ruokaan liittyvää itsemääräämisoikeuttaan, eli ruokasuvereniteettia.

Tutkijoiden ja kotitalousopettajien sekä kotitalousneuvonnan piirissä puhutaan ruokatajusta, joka liittyy läheisesti ruokakansalaisuuteen. Se näkyy ihmisen arvoissa, asenteissa ja tavassa suhtautua ruokaan arvostavasti. Ruokatajua ovat hyvät tavat, sosiaaliset taidot, ruuan kunnioittaminen ja vastuulliset valinnat sekä ymmärrys ruuan moninaisista merkityksistä yhteiskunnassamme. Ruokataju näkyy myös ruuan järkevässä käytössä ja taloudellisuudessa sekä hävikin minimoimisessa. 

Ruokatajun ja ruokakansalaisuuden tukeminen ovat erinomainen lähtökohta koulujen ruokakasvatukselle. Toimiiko sinun ruokatajusi moitteetta ja oletko itse aktiivinen ruokakansalainen? Entä miten voit tukea sinua lähellä olevia ihmisiä ruokatajun kehittämisessä ja aktiiviseen ruokakansalaisuuteen kasvamisessa?

Lähteet

Vastuulliset ruokavalinnat

Palautteen antaminen kaupoissa ja ravintoloissa kannattaa. Kuva: Marco Verch Professional Photographer and Speaker / flickr.com

Vastuullisista ruokavalinnoista käydään nykyaikana paljon keskustelua ja aiheesta on olemassa lukematon määrä erilaisia, usein keskenään ristiriitaiseltakin tuntuvia vinkkilistoja. 

Ristiriitaisuuden yhtenä selityksenä on se, että kestävästä ruuasta ja ruuantuotannosta keskusteltaessa erilaiset näkökulmat kestävyyteen vaihtelevat paljonkin. Kestävä kehitys on terminä haastava, sillä se sisältää monenlaisia, toisinaan keskenään ristiriitaisiakin puolia (ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys). Sama pätee kestävään ruokaan. Eri tahot painottavat keskustelussa erilaisia kestävyyden puolia. Jos keskustelijoille keskeisimmät kestävyyden aspektit eivät ole avoimesti esillä, ajaudutaan helposti tilanteeseen, jossa keskustelijat syyttävät toisiaan kokonaisuuden ymmärtämättömyydestä, eikä keskustelu etene.

Suomalaisessa kestävään ruokaan ja ruuantuotantoon liittyvässä keskustelussa on mukana mm. seuraavanlaisia näkökulmia:

  • ympäristön kestävyys
  • tuotannon omavaraisuus 
  • maaseudun pitäminen asuttuna ja elävänä
  • viljelijöiden hyvinvointi, tietojen ja taitojen ylläpito ja tuotannon taloudellinen kestävyys
  • tuotantoeläinten hyvinvointiin liittyvät kysymykset
  • ruuan terveellisyys kestävyyden pohjana
  • sosiaalinen kestävyys globaalissa ruokajärjestelmässä (mm. työntekijöiden oikeudet)

Ruokavalinnat ovat hyvin henkilökohtainen asia ja moni suhtautuu karsastaen ulkopuolisten neuvoihin siitä, mitä pitäisi tai ei pitäisi syödä. Oman toiminnan ja ympäristön kannalta olennaista olisi olla hyvin tietoinen siitä, miten kuluttamamme ruoka tuotetaan ja minkälaisia ovat ruokaan liittyvät arvomme. Vasta sen jälkeen voimme tehdä tietoisia ja hyvin perusteltuja päätöksiä ruokalautasemme sisällöstä. 

Voimme Suomessa jokseenkin luottaa siihen, että ruokaostoksemme täyttävät tietyt eettiset- ja ympäristökriteerit, sekä elintarviketurvallisuuden kriteerit. Samaan hengenvetoon voimme todeta, että nämä kriteerit ovat aivan liian löyhät. Kaupoissa on myynnissä laaja valikoima ruokaa, jonka tuotanto aiheuttaa monia ympäristöongelmia, ruokaa jonka tuotantoon on saatettu käyttää lapsityövoimaa tai työntekijöiden oikeuksia on muuten poljettu, ruokaa,  jonka tuotanto on aiheuttanut kärsimystä tuotantoeläimille tai ruokaa, joka ei ole hyväksi omalle terveydellemme. Vastuullinen kuluttajuus vaatiikin nykypäivänä valitettavan paljon tietoa ja kriittistä asennetta.

Useimmat ihmiset ovat ravitsemussuosituksista ja ruokaan liittyvistä eettisistä kysymyksistä ainakin jonkin verran tietoisia, mutta tietojen ja arvojen siirtäminen käytäntöön ei ole aina itsestään selvää. Pääosin ihmiset syövät sitä mistä pitävät ja mihin ovat tottuneet. Voi kuitenkin olla, että ihmiset pohtivat ruokaan liittyvien valintojensa seurauksia enemmän kuin ennen. Valitsemisesta on ainakin joillekin ihmisille tullut aktiivinen, jopa poliittinen teko jonka kautta moraaliset ja eettiset näkökannat tehdään näkyviksi. Ruokavalinnoillamme viestimme nykyään paitsi sitä, millainen ihminen olemme tai haluamme olla, myös sitä millaiseksi haluamme maailman muuttuvan. 

Seuraavassa on esitelty joitakin tapoja vastuullisiin ruokavalintoihin. Voimme nähdä ostopäätöksemme olevan poliittisia viestejä markkinoille, mutta kuluttajavaikuttamisen avulla voimme tehdä maailmasta parempaa paikkaa vain tiettyyn rajaan asti. Vastuulliseen kuluttaja-kansalaisuuteen kuuluu kuitenkin myös muu kuin kuluttajavaikuttaminen. Tätä voi tehdä mm. keskustelemalla ihmisten kanssa, antamalla palautetta kaupoille ja tukemalla toivomaansa muutosta edistäviä kampanjoita järjestöjä ja politiikkaa. Listan lopusta löydätkin vinkkejä myös ruokavaikuttamiseen.

Miten sinä perustelet päivittäiset ruokavalintasi?

Hyviä videopätkiä aiheesta:

Lisälukemista

Terveelliseen ja samalla myös ympäristöystävälliseen ruokavalioon kuuluu paljon kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljoja, papuja ja linssejä. Kuva: Pinja Sipari

Kasvispainotteinen ruokavalio on perusteltavissa hyvin monella tavalla: ympäristön ja eläinten hyvinvoinnin kannalta, sekä ihmisten terveyden kannalta. Terveellinen, ympäristöystävällinen ja eettinen, kasvispainotteinen ruokavalio sisältää runsaasti kasviksia, juureksia, papuja, linssejä, täysjyväviljoja, hedelmiä ja marjoja. Lisäksi se sisältää kotimaista kestävästi pyydettyä kalaa, korkeintaan lasin maitoa tai muutaman siivun juustoa päivässä, broileria muutaman kerran viikossa, punaista lihaa korkeintaan kerran viikossa ja muutamia kananmunia kuukaudessa.

Kasvisten tuotannon ympäristövaikutuksiin vaikuttavat viljelytapa, käytetyt lannoitteet ja viljeltävät lajikkeet, sekä viljelyn ajankohta. Ekologisen syömisen lähtökohtana onkin käyttää kasvukauden mukaisia, mahdollisimman lähellä tuotettuja luomukasviksia. Kun Suomessa syödään talvella hyvin säilyviä kotimaisia juureksia ja kaalia yhdistettynä muualta maailmasta tuotuihin, avomaalla kasvatettuihin hedelmiin ja vihanneksiin, hyötyvät tästä pidemmän päälle myös suomalaiset tuottajat. Satokausiin perustuvan kysynnän myötä viljelijät saisivat omat tuotteensa kauppoihin silloin, kun ne ovat parhaimmillaan ja niiden viljelemiseen tarvittaisiin vähemmän energiaa. Myös metsässä ja niityillä kasvavat villivihannekset, marjat ja sienet ovat oivallista kausiruokaa.

Suomalaisen kasvihuonetuotannon aiheuttamia ilmastopäästöjä on pystytty viime vuosina vähentämään huomattavasti. Vaikka Etelä-Euroopan alhaisiin ilmastopäästötasoihin ei Suomessa ainakaan toistaiseksi vielä päästäkään, voi ruokavaliotaan jo kestävällä tavalla täydentää suomalaisilla kasvihuonevihanneksilla myös talvella. 

Kasvisten valinnassa voi vielä huomioida sen, että:

  • Kauden kasvikset ovat aina hyvä valinta. Satokausiajattelun ekologisuus perustuu parhaillaan sesongissa olevien, avomaalla viljeltyjen kasvisten tai metsässä tai niityllä kasvavien villivihannesten, sienten ja marjojen pienempään ympäristökuormaan.
  • Avomaalla kasvatettu on usein parempi kuin kasvihuoneessa kasvatettu. Toisaalta koska kasvihuoneiden energiatehokkuus on parantunut Suomessa viime vuosina huomattavasti, voi ruokavaliotaan jo kestävällä tavalla täydentää suomalaisilla kasvihuonevihanneksilla myös talvella.
  • Luomuviljelty on parempi kuin tavanomaisesti viljelty (parempi luonnon monimuotoisuuden, kemikaalikuormituksen, maan kasvukunnon ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin kannalta)
  • Lähellä (avomaalla) kasvatettu on parempi kuin kaukana (avomaalla) kasvatettu. Vaikka kuljetusten ympäristövaikutukset muodostavat vain pienen osan kasvisten ympäristökuormasta, kannattaa samanlaisista tuotteista valita lähellä tuotettu. Esimerkiksi suomalainen porkkana on järkevämpi valinta kuin espanjalainen porkkana.
Tunnistatko oheiset pakkausmerkinnät?

Valmistajan on ilmoitettava kuluttajalle missä ja mistä elintarvikkeet on valmistettu sekä mitä ainesosia, ravintoaineita, lisäaineita ja allergeenejä ne mahdollisesti sisältävät. Pakolliset ilmoitettavat tiedot määritellään EU:n elintarviketietoasetuksessa. Monissa kodin päivittäistuotteissa on erilaisia vapaaehtoisia merkkejä pakollisten pakkausmerkintöjen rinnalla. Parhaimmillaan merkit helpottavat kuluttajaa tuotteiden vertailussa ja valinnassa. Toisaalta merkkejä on käytössä reilusti toistakymmentä ja ne kertovat melko erilaisia asioita, joten jos kuluttaja haluaa oikeasti hyötyä merkeistä, on hänen myös tunnettava merkkien tausta. 

Erilaisin perustein myönnettyjä merkkejä ovat esimerkiksi: 

  • Reilun kaupan -merkki, joka kertoo järjestelmän edellyttämien kehitysmaiden viljelijöiden oikeuksien toteutuneen tuotantoprosessissa
  • EU:n luomumerkki, joka kertoo että tuottaja on sitoutunut luomusertifiointijärjestelmään, eli ruoka on tuotettu EU:n luomuehtojen mukaisesti, luonnonmukaisin menetelmin ja tila on luomuvalvonnassa. Luomumerkkejä on myös muita, ja eri merkeillä tuotannon kriteerit vaihtelevat.
  • Hyvää Suomesta -merkki, joka kertoo että tuote on pääosin valmistettu suomalaisista raaka-aineista 
  • Sydänmerkki, joka kertoo että tuote on rasvan laadun ja määrän sekä suolan suhteen parempi valinta kuin muut samankaltaiset tuotteet.

Sitä, millaisissa oloissa tuotantoeläin on elänyt, on kuluttajan nykyisessä järjestelmässämme vaikeaa tietää. Eläinperäisiä tuotteita myydään lukuisilla eri kauppanimillä, jotka eivät välttämättä kerro mitään eläinten hyvinvoinnista. Esimerkiksi virikehäkkikanalan munia voidaan myydä nimellä “aidot maalaismunat”, vaikka virikehäkkikanalassa toteutuu ainoastaan lain vähimmäisvaatimus eläinten elinoloista. 

Yleensä merkin myöntäjä valvoo tuotantoprosessia, mutta valvontaprosessin tarkkuus vaihtelee merkeittäin. Tavallisesti tuotteen valmistajan on maksettava oikeudesta käyttää merkkiä tuotteessa. Siksi pientuottajien on joskus harkittava tarkkaan, haluaako hän hankkia oikeuden käyttää merkintää tuotteessaan, vaikka sen kriteerit sinänsä täyttyisivät. Toisaalta merkki voi toimia valmistajalle markkinointietuna. Mikään merkki ei viesti siitä, että tuotteen valmistusprosessi olisi täydellinen. Merkki kertoo ainoastaan sen, että merkin edellyttämät tietyt kriteerit ovat täyttyneet tuotteen valmistusprosessissa. 

Suomalaisessa maataloustuotannossa tuotannon kriteerit ovat kansainvälisesti vertailtuna verrattain tiukat ja siksi kotimaisuus on joissain asioissa tietynlainen laadun tae. Näistä esimerkkejä ovat torjunta-ainejäämät ruuassa, ruuan ihmisoikeusvaikutukset, sekä tietyiltä osin myös tuotantoeläinten hyvinvointi. Kuluttajan kannalta on ongelmallista, että näitä asioita ei voi tuotteita tai tuotepakkauksia tarkastelemalla tietää tai vertailla.

Marttojen sivulta voit lukea lisätietoja erilaisista pakkausmerkinnöistä:
https://www.martat.fi/marttakoulu/kodinhoito/merkit-apuna/

Hävikkiin menevän ruuan määrä maailmassa on valtava. Kuva: Taz / flickr.com

Ruokahävikki on turhaa jätettä, jonka synty olisi voitu välttää esimerkiksi ennakoimalla paremmin tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin. Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. 

Suomalaisen ruokaketjussa tuotetusta ruuasta 10-15% eli noin 450 miljoonaa kiloa menee hukkaan. Ruokaketjun eri osuudet ovat seuraavat:

  • kotitaloudet 120-160 miljoonaa kiloa (Tämä tarkoittaa noin  20 – 25 kiloa henkilöä kohden vuosittain)
  • ravintolat, joukkoruokailu 75-85 miljoonaa kiloa
  • kauppa 65-75 miljoonaa kiloa
  • teollisuus 75-105 miljoonaa kiloa
  • alkutuotanto 50-60 miljoonaa kiloa

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, arjen muutoksista sekä keittiötaitojen ja viitseliäisyyden puutteesta. Ruuantähteitä ei hyödynnetä ja parasta ennen -elintarvikkeita heitetään pois kuin ne olisivat viimeisen käyttöpäivän tuotteita. Kuluttajien toiveet ja vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin. Osittain ongelma ratkeaisi kulutustapojen muutoksella, mikä on yksi ruokahävikin vastaisen työn tavoitteista.

Kuluttaja-lehden Hävikkiviikko-kampanjan sivuille on koottu seuraavat kymmenen vinkkiä kuluttajalle ruokahävikin vähentämiseen:

  1. Mieti jo ennakkoon, mitä vanhentuvia ruoka-aineita sinulla on kotona, ja suunnittele ostokset sen mukaan.
  2. Ota valokuva jääkaappisi sisällöstä ennen lähtöäsi ruokaostoksille. Näin näet kaupassa mitä tuotteita jääkaapissasi jo on, ja vältyt turhilta ostoksilta.
  3. Pakkauskoon valinnassa on oleellista se, että kaikki pakkauksessa oleva ruoka tulee käytettyä. Pakkausten ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin hukkaan menevän ruoan. Edullinen kilohinta ei merkitse säästöä, jos osa pakkauksesta jää lopulta käyttämättä.
  4. Muista, että parasta ennen -merkinnällä tarkoitetaan vähimmäissäilyvyysaikaa, johon saakka elintarvike ainakin säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Viimeinen käyttöpäivä -merkintä sen sijaan on nimensä mukaisesti päivä, jolloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi.
  5. Muista aistinvarainen arviointi. Katso ja nuuhki. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Uskalla luottaa aisteihisi!
  6. Jos ruokaa jäi pieni määrä, hyödynnä se osana seuraavan päivän ateriaa. Jos ruokaa jäi isompi satsi, pakasta se ja käytä myöhemmin.
  7. Kaikkein nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet kannattaa asetella jääkaapissa samalle hyllylle silmiesi korkeudelle, jotta ne eivät unohdu kaapin perukoille.
  8. Ota ruokaa lautasellesi nälän, älä tottumuksen mukaan.
  9. Pidä pää kylmänä kaupassa: Osta vain ne tuotteet, jotka tiedät ehtiväsi käyttää ennen niiden pilaantumista.
  10. Ruokaostoksille ei kannata mennä nälkäisenä, sillä nälkäisenä on helppo sortua tarpeettomiin heräteostoksiin.

Hävikkiviikon sivustolta löydät vinkkilistoja myös seuraavista teemoista:

  • Näin tunnistat päiväysmerkinnät
  • 12 vinkkiä, joiden avulla hyödyntää kaikki ruoka
  • 11 vinkkiä ruuan säilömiseen
  • 9 vinkkiä suunnitelmallisempiin ostoksiin
  • Tietoa peruselintarvikkeiden säilymisajoista
  • https://havikkiviikko.fi/tietoa-ruokahavikista/

Lähteet

Pikkunupun luomutila myy satoaan kesäisin Joensuun torilla. Kuva: Pinja Sipari

Suomessa ruoka on 1960-luvulta lähtien ostettu pääasiassa ruokakaupoista sen sijaan, että sitä olisi viljelty itse tai esimerkiksi ostettu suoraan lähimaatilalta. Kauppoihin ruoka tulee usein keskusliikkeiden kautta eri puolilta Suomea ja maailmaa. Keskusteluyhteys kuluttajan ja ruokaa tuottavan maanviljelijän väliltä on hävinnyt lähes kokonaan. Yhteys on tärkeä, koska se mm. parantaa tuotteiden jäljitettävyyttä ja kuluttajat ymmärtävät yhteyden kautta paremmin miten ruokaa tuotetaan ja mm. minkälaisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia tuotannolla on.

Suuntaukselle on kuitenkin syntynyt vastaliike. Viime vuosina erilaiset vaihtoehtoiset tavat ostaa ruokaa ja jopa osallistua itse sen tuottamiseen ovat kasvattaneet suosiotaan myös Suomessa. Ruuan ostopaikalla on merkitystä myös uudenlaisten ruokajärjestelmien muodostumisessa. Vaihtoehtoisia tapoja hankkia ruokaa ovat esimerkiksi kumppanuusmaatalous, ruokapiirit, REKO-ringit, maatilapuodit ja maatilatorit. Seuraavassa näiden idea esitellään lyhyesti. 

Kumppanuusmaatalous, eli CSA-viljely (Community Supported Agriculture) maanviljelijän ja kuluttajien muodostama yhteisö, jossa viljelijä myy satonsa suoraan kuluttajille eikä tukuille ja kauppoihin. Mallissa viljelijä myy kuluttajille alkukeväästä eräänlaisia ruokaosakkuuksia, joista muodostuu maatilan vuosittainen budjetti. Osuuttaan vastaan jäsenet saavat kesän, syksyn ja talven mittaan viljelijän satoa niin pitkään kuin sitä riittää. Kumppanuusmaatalousmalleja on paljon erilaisia, mutta monissa niistä kuluttajilla on osuusmaksun lisäksi myös pieni talkoovelvoite maatilalla.

Kumppanuusmaatalouden hyvä puoli on se, että ruokaosuuskunnan jäsenenä on mahdollista vaikuttaa siihen, mitä pellolla kasvaa ja osallistua viljelyyn itsekin. Viljelijälle malli lisää turvallisuutta, kun markkinointiin ja myyntiin ei tarvitse erikseen panostaa, ja koko sadolle on valmiiksi ostaja. Kuluttajalle riskinä on se, että jos sato on huono, voi satokorin sisältö jäädä pieneksi. 

Suomessa kumppanuusmaataloushankkeita tai kumppanuusmaatiloja toimii kymmenkunta. Euroopassa jo yli miljoona ihmistä on tehnyt sopimuksen paikallisten viljelijöiden kanssa ja kumppanuusmaataloushankkeita on yli 6 000. Yhdysvalloissa kumppanuusmaatiloja on jo 12 000, ja siellä kumppanuusmaatalouden osuus maatalouden kokonaistuotoista on noin kymmenen prosenttia.

Ruokapiirin muodostaa ryhmä ihmisiä, jotka tilaavat yhdessä luomutuotteita tai muutoin eettisiä tuotteita suoraan maanviljelijöiltä tai jalostajilta välttäen ylimääräisiä välikäsiä ja jakavat niitä piirin jäsenille tilausten pohjalta esimerkiksi kerran kuukaudessa. Useimmiten ruokapiirien kautta saa paikallisten tuottajien perusraaka-aineita, kuten juureksia, vihanneksia, perunaa, jauhoja ja ryynejä sekä tukun kautta tilattuja pähkinöitä ja hedelmiä. Yleensä luomupiirit toimivat vapaaehtoisvoimin ja kulut katetaan pienillä tilaus- tai jäsenmaksuilla. Tällä hetkellä Suomessa toimii ainakin muutamia kymmeniä aktiivisia ruokapiirejä. Osa niistä on esimerkiksi korkeakoulujen opiskelijakuntien yhteydessä toimivia suurempia parinsadan henkilön ruokapiirejä ja tuttava- tai naapuriporukan ympärille syntyneitä 20–40 jäsenen luomupiirejä. 

REKO-ringit tuovat tuottajat ja kuluttajat yhteen Facebook-ryhmissä, jossa kyseisen ringin jäseniksi ilmoittautuneet tuottajat ilmoittavat saatavilla olevat tuotteet hintoineen ja kuluttajat voivat tehdä tilauksen kommentoimalla postausta. REKO-toreja järjestetään paikasta riippuen 1-4 kertaa kuukaudessa, usein esimerkiksi parkkipaikoilla, johon tuottajat kokoontuvat pariksi tunniksi kerrallaan. Kuluttajat hakevat tilaamansa ostokset toreilta suoraan jokaiselta tuottajalta, jolta hän on tuotteita tilannut. REKO-rinkien suosio on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Rinkejä toimii eri puolilla Suomea lähes pari sataa ja asiakkaita on kymmeniä tuhansia. 

Maatilapuodit toimivat joidenkin maatilojen yhteydessä. Niistä voi ostaa tilan tuotteita ja joskus myös muita tuotteita. Maatilapuotien aukioloajat vaihtelevat: osa niistä on auki vain satokaudella tiettyinä kellonaikoina ja osa taas on “kylmäasemia”, jossa ei ole myyjää paikalla, vaan asiakas laskee itse ostostensa hinnan ja jättää sen kassalippaaseen.

Maatilatorit ovat etenkin amerikkalainen ilmiö (Farmer´s Market), jossa paikalliset tuottajat kokoontuvat torille myymään omia tuotteitaan. Suomessa ei yleensä ole varsinaisia maatilatoreja, vaan tavallisilla toreilla on mukana myös paikallisia ruuantuottajia myymässä omia tuotteitaan. Toreilla tilauksia ei tehdä etukäteen, vaan ostokset tehdään samaan tapaan kuin kaupassa. Torilla voit usein kuitenkin tavata tuottajan ja jutella hänen kanssaan, mikä ei kaupassa tavallisesti ole mahdollista. Monelle pieni- tai keskikokoiselle avomaan vihannestilalle torimyynti on tulonmuodostuksessa keskeisessä asemassa. 

Oletko sinä ostanut ruokaa jostain esitellyistä paikoista? Onko niitä paikkakunnallasi saatavilla? 

Koska kouluruokaa syödään Suomessa vuosittain valtavia määriä, kannattaa sen vastuullisuuteen yrittää vaikuttaa. Kuva: Silwertand / flickr.com

Suomi aloitti kaikkien oppilaiden maksuttomat ateriat ensimmäisenä maana maailmassa vuonna 1943. Maksuton kouluruoka tarjotaan nykyään Suomessa joka arkipäivä noin 900 000:lle koululaiselle ja opiskelijalle. 

Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsista ja nuorista vastuullisia kansalaisia ja vastuullisuuden tulisi näkyä myös kouluruokailussa. Vastuullisessa kouluruokailussa myös kasviproteiinit tulevat tutuiksi ja samalla totutaan ajatukseen, että kasvisruoka ei ole erityisruokavalio, vaan aivan tavallista ruokaa ja normaali osa vastuullista ruokailua. Samalla kannustetaan julkisen ruokailun tarjoajia kehittämään herkullisia ja ravitsemuksellisesti täysipainoisia kasvisruokia.

Kouluruokailut on kirjoitettu osaksi valtakunnallista opetussuunnitelmaa, jonka mukaan kouluruokailun tehtävänä on oppilaiden terveen kasvun ja kehityksen, opiskelukyvyn sekä ruokaosaamisen tukeminen. Kouluruokailun järjestämisessä otetaan huomioon ruokailun terveydellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen merkitys. Ruokailuhetkillä on tärkeä virkistystehtävä ja niillä edistetään kestävää elämäntapaa, kulttuurista osaamista sekä ruoka- ja tapakasvatuksen tavoitteita. Oppilaita kannustetaan osallistumaan kouluruokailun ja etenkin ruokailuhetkien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. 

Opetussuunnitelmien ohella kouluruokailujen suunnittelua ohjaa Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kouluruokailusuositus. Sen mukaan kouluruokailussa keskeistä on oppilaiden osallisuuden vahvistaminen, terveyttä ja kestävää kehitystä edistävien lounaiden ja välipalojen tarjoaminen sekä koko ruokailuympäristön huomioiminen ja tapakulttuurin edistäminen. Tavoitteena on oppilaiden ruokaosaamisen karttuminen ja ruokatajun kehittyminen. Kouluruokailu on monialainen oppimiskokonaisuus, jolla on luonteva yhteys useisiin oppiaineisiin. 

Ideoita oppilaiden osallistumisesta kouluruokailujen suunnittelemiseen ja osallisuuden vahvistamiseen löydät esimerkiksi Ruokatieto Yhdistyksen kouluruoka-agentti toiminnasta, Enemmän KASVIKSIA -vaikuttamisprojektimallista tai kouluruokasuosituksen listasta (s.43).

Kestävän elämäntavan mukainen kouluruokailu nousee siis merkittävään rooliin niin opetussuunnitelmissa kuin kouluruokasuosituksessakin. Suomen Ilmastopaneeli tarjoaa yhden käytännön vinkin ohjeiden toteuttamiseen. Se suosittelee, että kouluissa tulisi tarjota kasvisruokaa joka päivä kaikille halukkaille ja vähintään kahdella aterialla viikossa kaikki söisivät kasvisruokaa. Lisäksi tulisi kiinnittää erityishuomiota kasvisruokaa koskeviin ennakkoluuloihin.

Isossa joukossa on paljon voimaa ja siksi pienelläkin lihan kulutuksen vähentämisellä kouluruokailussa on suuri vaikutus ympäristölle. WWF Suomi on laskenut, että jos jokaisessa Suomen koulussa olisi viikossa yksi kasvisruokapäivä lisää, säästyisi yli 2 000 000 eläimen henki. Tällä olisi myös merkittäviä ympäristövaikutuksia niin maan- ja vedenkäyttöön kuin ilmastopäästöihinkin.

Lähteet

Järjestöjen toimintaan tutustuminen voi olla yksi osa ruoka-aiheiden käsittelyä kuvataiteen opetuksessa. Kuvassa Oikeutta eläimille -järjestön mielenilmaus. Kuva: Juho Kerola / Oikeutta eläimille

Ruokakansalainen on on aidosti kiinnostunut ruuan laadun eri ulottuvuuksista – paitsi terveellisyydestä ja turvallisuudesta, myös jokaisen ihmisen oikeudesta ruokaan, ruuan eettisyydestä, reiluudesta, ympäristövaikutuksista ja kulttuurisuudesta. Lisäksi hän pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan kestävän ruokajärjestelmän puolesta. 

Omien kulutustottumusten muuttaminen vastuullisemmiksi on hyvä ensimmäinen askel kohti aktiivista ruokakansalaisuutta. Tällä muutoksella voit kuitenkin vaikuttaa vain yhden ihmisen kulutuspäätösten verran. Positiivinen kädenjälkesi maailmassa kuitenkin kasvaa, kun pyrit tavalla tai toisella muuttamaan myös muiden ihmisten kulutuspäätöksiin. Seuraavassa on esitelty joitakin ideoita ruokavaikuttamiseen:

Anna palautetta valmistajalle, kauppaan ja ravintolaan

Ruokajärjestelmän eri toimijoilla on paljon vaikutusta siihen, millaista ruokaa kaupoissa ja ravintoloissa myydään. Suomalaiset ovat kuitenkin usein melko ujoja antamaan palautetta ja pyytämään muutoksia tuotteisiin ja palveluihin, vaikka kehitysehdotuksia olisi mielessä useinkin. Palautteen antaminen ei tarkoita ylimielistä kettuilua. Ystävälliseen sävyyn tehdyt kehitysehdotukset ovat paljon parempi vaikuttamistapa. Palautetta voi antaa suoraan työntekijälle, valmiiden palautelomakkeiden kautta tai lähettämällä sähköpostia vaikkapa yhtiön johtajalle. Usein yritykset arvostavat rakentavaa palautetta ja koska saavat sitä sen verran vähän, laskevat yhden palautteen antajan edustavan jopa useiden satojen ihmisten mielipidettä. Mielipiteelläsi on siis todellakin merkitystä!

Valitse ruokakauppa, ravintola tai ruuan valmistaja, jonka tuotteita tai palveluita käytät usein ja mieti jokin kehitysehdotus tai ongelmakohta. Muotoile ehdotuksesi ystävälliseksi viestiksi ja lähetä se sopivalle vastaanottajalle (google auttaa yhteystiedon löytymisessä). Toivoisitko valikoimaan lisää kasvisvaihtoehtoja tai jonkin aivan tietyn tuotteen? Haluaisitko löytää kaupasta vastuullisen lähituottajan tuotteita? Voisivatko vastuulliset tuotteet olla paremmin esillä kaupassa tai ravintolan ruokalistalla? Pistä palaute menemään ja odota, milloin alkaa tapahtua!

Ole yhteydessä päättäjiin

Poliittisilla päättäjillä on yllättävän paljon valtaa siihen mitä syömme. Paikallispolitiikassa tehdään päätöksiä mm. siitä, millaista ruokaa syödään kunnan joukkoruokailuissa: kouluissa, päiväkodeissa, vanhustenpalveluissa ja sairaaloissa. Valtakunnanpolitiikassa taas tehdään koko maata koskevia päätöksiä esimerkiksi siitä millaista tuotantoa tuetaan. Samoin kuin yritykset, myös poliitikot arvostavat rakentavaa palautetta ja koska saavat sitä sen verran vähän, he laskevat yhden palautteen antajan edustavan jopa useiden satojen ihmisten mielipidettä. Mielipiteelläsi on siis todellakin merkitystä!

Mieti jokin ruokaan liittyvä kehitysehdotus tai ongelmakohta ja valitse kansanedustaja tai kunnanvaltuutettu, jonka toimialaan ehdotuksesi kuuluu ja jolle haluaisit asiasi esittää. Muotoile ehdotuksesi ystävälliseksi viestiksi ja lähetä se sopivalle vastaanottajalle (google auttaa yhteystiedon löytymisessä) sähköpostilla, sosiaalisessa mediassa tai vaikka postikorttina.

Kirjoita mielipidekirjoitus

Sanomalehdessä julkaistava mielipidekirjoitus on yllättävän tehokas keskustelunherättäjä. Hyvä mielipidekirjoitus koostuu nasevasta otsikosta, aiheen tiiviistä esittelystä, kirjoittajan aiheeseen liittyvän mielipiteen esittelystä sekä mielipiteen vakuuttavista perusteluista ja aiheeseen liittyvistä kehitysehdotuksista, eli kirjoittajan näkemyksestä siitä, mitä asialle pitäisi tehdä. Mitä isommalle yleisölle kirjoitus julkaistaan, sitä suurempi vaikutus sillä voi olla. Harjoittelun voi kuitenkin hyvin aloittaa pienelläkin levikillä. Mielipidekirjoituksen voi julkaista myös esimerkiksi koulun blogissa.

Tässä yksi hyvä esimerkki kouluruokaan liittyvästä mielipidekirjoituksesta:
https://vallilalainenvirtanen.blogspot.com/2019/05/rehtorin-ja-adan-mielipidekirjoitus.html

Vaikuta kouluruokaan

WWF Suomi on laskenut, että jos jokaisessa Suomen koulussa olisi viikossa yksi kasvisruokapäivä lisää, säästyisi yli 2 000 000 eläimen henki. Tällä olisi myös merkittäviä ympäristövaikutuksia niin maan- ja vedenkäyttöön kuin ilmastopäästöihinkin. Sillä, millaista kouluruokaa sinunkin koulussasi tarjotaan, on siis isoja vaikutuksia. 

Kouluruokailuun vaikuttamisella voidaan tarkoittaa joko sitä, millaista ruokaa koulussa tarjoillaan tai miten se tehdään. Selvitysten mukaan ruuan tarjoilutavoilla on isoja vaikutuksia siihen, mitä ihmiset syövät. Jos esimerkiksi linjaston alkupäässä on tarjolla kasvisruokaa, on melko todennäköistä että kasvisruuan menekki kasvaa. Eräs tärkeä teema on se, mitä tehdään päivän ylijäämä ruuille. Esimerkiksi Jyväskylän kouluissa hieno toimintatapa, jossa koulun naapuruston asukkailla on mahdollista nauttia kouluruoka-ateria edulliseen hintaan niinä päivinä, kun ruokaa on jäänyt yli.

Kouluruuan kehittämisestä vastuullisempaan suuntaan on tehty monenlaisia projekteja ja projektimalleja, joista voitte ottaa oman vaikuttamisprojektinne suunnitteluun!

Kasvisruuan lisääminen kouluruokailuissa:

Hävikkiruuan hyötykäyttöä:

Tee vastamainos

Vastamainokset ovat mainoksilta näyttävää yhteiskunnallista viestintää, mainosparodioita. Huumorin avulla, mainosten kieltä käyttämällä vastamainoksissa voidaan kommentoida kulutusyhteiskunnan ongelmia, kuten tuotannon ympäristöhaittoja, eettisiä ongelmia tai ihmisoikeusloukkauksia. Samalla vastamainos on kuuluva ja näkyvä puheenvuoro yksisuuntaisen mainostulvan keskellä. Ruokaa mainostetaan paljon ja vastamainokset ovat tehokas tapa osallistua ruoka-aiheiseen kulutuskeskusteluun, kun teokset julkaistaan somessa tai koulun tai vaikkapa paikallisen kirjaston seinillä näyttelynä.

Ohjeet ja valmiit materiaalit ruoka-aiheisen vastamainostyöpajan pitämiseen löydät täältä kohdasta “Opettajan opas ruoka-aiheisen vastamainostyöpajan ohjaamiseen”: https://peda.net/yhdistykset/bmol-ry/oppimateriaalit/il/global-luonnos

Vastamainokset ovat hyvä tapa ruokamainonnan kriittiseen kommentointiin. Kuvan vastamainokset on tehnyt Häiriköt-päämaja.

Järjestä taidenäyttely vastuullisesta ruuasta

Taiteen avulla voidaan herättää katsojissa paljon ajatuksia, oli näyttelyssä mukana sitten valokuvia, vastamainoksia, meemejä, maalauksia, sarjakuvia, installaatiota, tai muita taideteoksia tai journalistisia ulostuloja. Valitkaa toteutustapa tai -tavat ja ottakaa kantaa kestävän ruuantuotannon ja -kulutuksiin näyttelyn avulla. Näyttelyn voi järjestää esimerkiksi koulun ruokalassa tai aulassa, tai paikallisessa kirjastossa tai galleriassa.

Järjestä pienemmille oppilaille oppitunti vastuullisesta ruuasta

Koulun isommat oppilaat ovat pienten oppilaiden parhaita esikuvia. Suunnitelkaa opetustuokio vastuullisen ruuan teemoista pienemmille oppilaille ja menkää pitämään se. Hyvä opetustuokio sisältää jonkin verran luennointia ja ainakin yhden ohjatun tehtävän, jonka pienet oppilaat voivat tehdä oppiakseen aiheesta lisää tekemisen kautta.

Someta ja juttele

Tutut ihmiset ja heidän mielipiteensä ja esimerkkinsä vaikuttavat omiin ajatuksiimme ja kulutusvalintoihimme kaikista eniten. Siksi myös sinun mielipiteesi ja kulutusvalintasi vaikuttavat oman tuttavapiirisi ajatusmaailmaan ja käytökseen. Tee siis omat ajatuksesi ja toimesi näkyväksi somessa! Jaa kuvia vastuullisista tuotteista joista pidät ja kerro miksi pidät niistä. Jaa hyviä reseptejä. Tee meemejä ja jaa niitä. Jaa videoita ja linkkejä kiinnostavista vastuulliseen ruokaan liittyvistä aiheista ja kerro miksi ne ovat mielestäsi tärkeitä. Samoista aiheista kannattaa keskustella kavereiden kanssa, perheessäsi ja harrastusporukassa myös kasvotusten.

Muistilista terveystiedon opettajalle

Maatalousympäristön monimuotoisuutta voidaan ylläpitää esimerkiksi monipuolisen viljelykasvivalikoiman avulla. Ruuan monipuolisuus on tervetullutta myös lautasella.
Kuva: Pinja Sipari

Ruoka on valtavan monialainen ilmiö. Tähän vinkkilistaan on koottu yleisiä vinkkejä vastuullisen ruuan teemojen käsittelyyn terveystiedon opetuksessa.

  • Käykää rohkeasti arvokeskusteluja. Ruoka on nykyään tärkeä osa identiteettiämme ja vastuulliseen ruokaan liittyvät keskustelut saattavat helposti muuttua tulen polttaviksi. Se ei haittaa, vaikka keskustelujen moderointi voikin tuntua opettajasta haastavalta. Etsikää tietoa yhdessä ja pohtikaa asioita monelta kantilta. Säilyttäkää maltti ja pyrkikää dialogiin.
  • Tehkää yhteistyötä. Opas tarjoaa mainioita kosketuspintoja eri oppiaineiden yhteisopetukseen. Vilkuile läpi myös muiden oppiaineiden tekstejä ja tehtäviä ja vinkkaa oppaasta kivalle kollegalle. Miettikää, mitä asioita voisitte opettaa yhdessä!
  • Kriittinen asenne kannattaa. Vastuullisen ruuan teemoista on olemassa valtavasti tietoa ja iso liuta myös virheellisiä käsityksiä. Omiin käsityksiin kannattaa suhtautua kriittisesti ja ohjata myös oppilaat tällaiseen toimintatapaan. Hyvä aloituspiste omien käsitysten tarkistamiseen on vaikkapa oppaasta löytyvä ruokamyyttien lista.  
  • Opetelkaa medialukutaitoa. Ruuasta puhutaan mediassa paljon, monenlaisista näkökulmista. Ruokaa myös mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun.
  • Miettikää koulupuutarhatoiminnan mahdollisuutta. Koulujen pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla voidaan konkretisoida vaativiakin kestävään ruuantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa. Ekstrapanostus voi kuitenkin olla sen arvoista! Lisätietoa aiheesta löydät http://puutarhakasvatus.fi/ -sivustolta.
Yhdessä syöminen nähdään usein perheiden ja muiden ihmisyhteisöjen yhteisöllisyyttä vahvistavana ja sosiaalisia siteitä lujittavana toimintana.  WWF:n Earth Hour -tapahtumassa on kannustettu myös vastuullisiin ruokavalintoihin. Kuva: Aki-Pekka Sinikoski / WWF Suomi.

Tehtäviä

1. Miten ruokaa myydään?
Miettikää, millaisilla sanoilla ja mainoslauseilla ruokaa myydään eri kohderyhmille. Keksikää mainoslauseita vastuullisen ruuan markkinointiin, esim. miehille suunnatun kasvisruuan mainontaan. Miltä kuulostaisi vaikkapa Äijäsalaatti tai Korston kurkku?

2. Millaisia vaikutuksia ruuantuotannolla on meitä ympäröivään maailmaan?Tutustukaa suklaasta, maissista ja lihasta kertoviin infografiikoihin (esim. 1 infografiikka/pienryhmä) ja pohtikaa niiden avulla millaisia vaikutuksia ruuan tuotannolla ja kulutuksella on meitä ympäröivään maailmaan. Kootkaa mahdollisimman pitkä lista asioita. Löydät infografiikat pdf-tiedostona täältä (lataa sivun alalaidasta): https://peda.net/yhdistykset/bmol-ry/oppimateriaalit/il/global-luonnos

3. Proteiinivertailu
Mietitään erilaisia proteiinin lähteitä ruokavaliossamme (juusto, kalapulla, kana, lihaleike, linssit, maapähkinävoi, tahini, tofu, pavut, pähkinät, nyhtökaura…). Selvitetään tuotteiden proteiinimäärät. Ne näkee pakkauksista tai www.fineli.fi -sivustolta. Laitetaan valitut proteiinipitoiset elintarvikkeet proteiinipitoisuuksien mukaiseen järjestykseen esille ruokalaan. Tässä työssä voi tutustua moniin uusiin proteiinien lähteisiin. Voidaan myös laskea, mikä määrä ruoka-ainetta tyydyttää ihmisen päivittäisen proteiinintarpeen (n. 1–1,5 g/painokilo) ja keskustella valittujen tuotteiden ympäristövaikutusten ohella myös niiden sisältämien aminohappojen laadusta. Proteiineja tulisi saada päivän aikana useammasta ruoka-aineesta. Näin varmistetaan aminohappojen monipuolinen saanti. Samalla tavoin voidaan vertailla muitakin ravintoaineita ja pohtia niiden laatua.

Tehtävä on muokattua Kestävä kehitys kemian opetuksessa -oppaan materiaaleista (s. 28). https://www.sll.fi/app/uploads/2018/08/Kestava-kehitys-kemian-opetuksessa-opas-1.pdf 

4. Suunnitusopas supermarkettiin -visa
Katsokaa Suunnistusopas supermarkettiin -video (kesto 5 min.) ja tehkää siihen liittyvä Kahoot-visa.
Video: https://www.youtube.com/watch?v=YNlae2goWr8
Kahoot: https://create.kahoot.it/share/eb071c07-08b4-435d-9c95-ed5f29ed3f51

5. Ruoka ja arvot
Miettikää, mitä erilaisia arvoja ihmisillä voi yleisesti olla ja kirjoittakaa niistä lista. Apuna arvojen keksimisessä voi käyttää myös googlea. Pohtikaa sen jälkeen, mitä erilaisia arvoja liittyy oman koulunne tai perheenne ruokavalintoihin. Vastaavatko valinnat todellisia arvojanne?

6. Tee koulustasi reilu
Koulut voivat muuttaa maailmaa. Reilun kaupan koulussa tarjotaan reiluja tuotteita oppilaille ja henkilökunnalla, ja nostetaan opetuksessa esille eettisen kuluttamisen kysymyksiä. Lähde mukaan reiluttamaan kouluasi! Toimintaohjeita löydät Reilun kaupan sivuilta: https://reilukauppa.fi/osallistu/tee-koulustasi-reilu/ 

7. Totta vai tarua eläinten hyvinvoinnista -visa
Näkeekö eläimen hyvinvoinnin päällepäin? Voiko sen maistaa tai haistaa? Pohdi, mitä mieltä olet aiheeseen liittyvistä, valikoiduista väittämistä. Tsekkaa sen jälkeen, miten eläinten hyvinvoinnin tutkija niihin vastaisi. Nettivisan on toteuttanut Eläinten hyvinvoinkeskus: https://www.elaintieto.fi/totta-vai-tarua/

8. Vaikuta kouluruokaan -projekti
Projektin tarkoituksena on lisätä kasvisruuan määrää ja saatavuutta kouluruokailussa. Tarkka tavoite kannattaa määritellä koulun tämän hetkisen tilanteen mukaan askelta kunnianhimoisemmaksi. Tavoitteeseen pyritään selvittämällä minkälaista kasvisruokaa oppilaat haluaisivat koulussa syödä ja vakuuttamalla päättävät henkilöt asiasta avoimen keskustelun avulla. Jos tämä ei riitä, ryhdytään tekemään poliittista vaikuttamista. Valmiit askelmerkit ja materiaalit projektin toteuttamiseen löydät täältä: https://openilmasto-opas.fi/enemman-kasvisruokaa/

9. Vastamainostyöpaja
Ruokaa mainostetaan paljon ja siksi on tärkeää, että osaamme tulkita mainosten viestejä ja niiden alle piiloon jääviä ruokafaktoja. Vastamainosten tarkastelu ja tekeminen on yksi erinomainen metodi aiheen harjoitteluun. Valmiit materiaalit ja askelmerkit ruoka-aiheisen vastamainostyöpajan vetämiseen löydät täältä (kohta 6): https://openruokaopas.fi/ruoka-mediassa-opekoulutuksen-antia/

(Ohjeen nopeampaan vastamainosharjoitukseen löydät kohdasta 15).

10. Perusta koulupuutarha
Koulujen pienimuotoisenkin puutarhatoiminnan avulla voidaan konkretisoida vaativiakin kestävään ruuantuotantoon liittyviä prosesseja ja tehdä niitä ymmärrettäväksi. Viherlannosta kylväessä, kompostia kääntäessä, typpinystyröitä tarkastellessa ja valmistaessa itse kasvatettua satoa ateriaksi mm. luonnon monimuotoisuuden hyödyt, pölyttäjähyönteisten tarpeellisuus, biologisen typensidonnan mekanismit ja hajottajaeliöiden merkitys luonnon kiertokulussa nousevat keskusteluun luontevasti. Vaikka puutarha on erinomaisen hyvä ja toimiva oppimisympäristö, vaatii se oman panostuksensa. Ekstrapanostus voi kuitenkin olla sen arvoista! Erilaisia koulupuutarhamalleja ja konkreettisia ohjeita puutarhan perustamiseen löydät http://puutarhakasvatus.fi/ -sivustolta. Vinkkejä ympäristökysymysten opiskeluun puutarhassa löydät https://puutarhakasvatus.fi/ymppi/ -sivustolta.

11. Kirjoita mielipidekirjoitus
Miten kuluttaja voi vaikuttaa esimerkiksi nautojen hyvinvointiin? Laatikaa aiheesta mielipidekirjoitus. Taustamateriaalina voi käyttää SEY:n Naudan elämä -materiaalia: https://www.sey.fi/images/pdf/sey_ev14_ylak_netti.pdf 

12. Minä ja me ruokakansalaisina
Tutustutaan ruokakansalaisuuden käsitteeseen käytännön esimerkkien kautta. Jokaiselle oppilaalle jaetaan lappu, jossa on 8 väittämää itsestä ruokakansalaisena. Väittämät leikataan erillisiksi lapuiksi. Kaikki väittämät eivät päde kaikkiin, mutta se ei haittaa. Oppilaat kulkevat ympäri luokkaa ja vaihtavat lappuja siten, että ne täsmäisivät itseen. Tavoitteena on, että harjoituksen lopussa jokaisella on ainakin 5 itseen täsmäävää väittämää. Lopuksi jokainen voi lukea väittämät ääneen tai liimata vihkoon otsikolla Minä ruokakansalaisena. Listaa voidaan lopuksi myös täydentää itse keksityillä väittämillä.

Opettaja voi tulostaa väittämälaput täältä. Tiedostossa on väittämät 12 henkilöä varten, setti voidaan siis tarvittaessa tulostaa kahteen kertaan.

13. Kuvakortteja ruuasta
Kuvakortteja voidaan käyttää opetuksessa monenlaisiin tarkoituksiin. Ruoka-aiheiset kuvakortit sopivat hyvin esimerkiksi ruoka-aiheeseen orientoitumiseen. Jokainen sai valita ruoka-aiheisista valokuvakorteista sen, joka parhaiten kuvasi sen hetkistä fiilistä, tulevaan opintojaksoon liittyviä odotuksia tai omaa suhdetta ruokaan tai ruuantuotantoon. Jokainen esittelee oman valintansa suullisesti pienryhmälle, koko ryhmälle tai kirjallisessa muodossa. Voit tulostaa kuvakortit täältä.

14. Sanaselityksiä kestävästä ruuasta
Versio a) Jaa luokka ryhmiin. Jokaisesta ryhmästä tulee vuoron perään yksi selittämään jotakin valituista sanoista. Sanan tietää ennalta vain selittäjä itse. Ryhmät yrittävät arvata, mikä sana on kyseessä. Kun sana on arvattu, ryhmältä kysytään vielä, mitä sanalla tarkoitetaan (mikäli tämä on tarpeen). Sanoja voidaan selittää monta tai vain muutamia, kuitenkin vähintään yksi selitys per ryhmä. Valmiit sanaselityskortit voit tulostaa WWF:n ympäristökasvatuksen materiaalipankista: Sanaselityskortit https://wwf.fi/mediabank/7801.pdf .

Versio b) Vastuulliseen ruuantuotantoon ja kulutukseen liittyy monenlaista käsitteistöä. Termistöön voi tutustua sanastokorttien avulla tehtävällä harjoitukselle. Voit tulostaa sanastokortit täältä ja tehtävässä tarvittavat kuvakortit täältä. Jokaiselle osallistujalle jaetaan yksi kortti.
◦Etsi itsellesi pari, jonka kortissa on selitys käsitteellesi tai käsite selityksellesi
◦Valitkaa sitten kuvakorteista käsitettänne ja sen selitystä hyvin kuvaava kuva
◦Lopuksi käsitteet luetaan ääneen ja valitut kuvituskuvat esitellään muille

15. Vastamainontaa!
Vastamainos on visuaalisen kulttuurin ilmaisumuoto, jolla kommentoidaan kulutusyhteiskunnan ongelmakohtia mainosten kielellä.

Yritykset ja poliittiset puolueet kommunikoivat kuluttajakansalaisille usein mainosten välityksellä. Tavallisesti mainonta on yksisuuntaista viestintää, eikä vastaanottajan tehtäväksi jää muuta kuin osto- tai äänestämispäätöksen tekeminen. Vastamainoksen voisi mieltää heittäytymiseksi dialogiin, jossa vastataan mainostajan viestiin mainonnan omaa kieltä käyttäen. Siinä, missä mainoksen tavoitteena on johdattaa yleisön ajatukset yhteen lopputulemaan, pyrkii vastamainos päinvastoin avaamaan uusia näköaloja. Vaikka vastamainos on muodoltaan mainoksen näköinen, sen tavoite on perustavalla tavalla erilainen: vastamainos ei myy mitään vaan pyrkii ainoastaan herättämään ajatuksia.

Vastamainoksia on nähty niin taidemuseoissa kuin kansalaisjärjestöjen kampanjoissakin. Niitä tehdään kouluissa osana medialukutaidon opiskelua ja kuka tahansa voi tehdä vaikkapa netistä löytyvillä työkaluilla omia mainosparodioita sosiaalisessa mediassa meemeinä levitettäväksi.

Voit tulostaa tehtävässä tarvittavan vastamainosgallerian täältä.

TEHTÄVÄ: Tutustukaa oheiseen vastamainosgalleriaan, eli erilaisiin ruoka-aiheisiin vastamainoksiin. Katselkaa vastamainoksia ensin kaikessa rauhassa. Valitkaa sitten yhteiseen tarkasteluun esim. 3 vastamainosta ja pohtikaa niitä niiden avulla seuraavia kysymyksiä:- Mitä tuotetta tai brändiä vastamainoksessa on muunneltu?
– Mitä valittu vastamainos pyrkii meille viestimään (suoraan tai ns. rivien välistä)?
– Minkälaisia keinoja valitussa vastamainoksessa käytetään viestin välittämiseen?
– Miten valittu vastamainos liittyy keskusteluun vastuullisesta ruuasta?
– Pidätkö valitusta vastamainoksesta? Miksi, miksi et?

Lopuksi voitte keskustellen valita mielestänne parhaan vastamainoksen.

16. Kuluttajavalintoja eläinten hyvinvoinnin näkökulmasta 
Jokaiselle ryhmälle jaetaan yksi proteiini. TEHTÄVÄ: Ostat jauhelihaa/kanamunia/maitoa. Tutki Eläin ruokana -kuluttajan opasta ja valitse sieltä yksi laatu, jonka olet valmis ostamaan. Perustele valintasi eläinten hyvinvointisyillä. Voit käyttää perusteluna lisäksi muitakin syitä, kuten ilmasto, biodiversiteetti, etiikka, uskonto yms. Löydät oppaan täältä: https://elainruokana.elaintieto.fi/

17. Mitä kannattaa syödä?
Jokainen pienryhmä saa selvitettäväkseen yhden eläinproteiinin lähteen: possu, nauta, broileri, kananmuna. Tehtävässä käytetään taustamateriaalina seuraavia:
– WWF:n lihaopas: https://wwf.fi/lihaopas/ ja
– EHK:n Eläin ruokana –opas: https://elainruokana.elaintieto.fi/
TEHTÄVÄ: Selvittäkää oppaiden avulla yksi mahdollisimman hyvä tuoteryhmänne tuotantotapa ja yksi mahdollisimman huono. Huomioikaa valinnoissanne sekä ympäristö että eläinten hyvinvointi. Perustelkaa valintanne.

18. Arvojanoja ruokakysymyksistä
Arvojanat ovat ympäristö ja globaalikasvatuksen perusharjoitus, jossa osallistujat kertovat mielipiteitään kehollisesti. Alussa sovitaan, että koulutustilan yhdessä päässä oleminen tarkoittaa “olen aivan samaa mieltä” ja toisessa päässä että on “aivan eri mieltä”. Harjoituksen voi toteuttaa myös nostamalla  kädet ylös (kyllä) tai laskemalla ne alas lattiaan (ei). Harjoituksessa kouluttaja/opettaja lukee väittämiä ja osallistujat asettuvat koulutustilaan oman mielipiteensä mukaiseen kohtaan ”janalle”.

Harjoitus puretaan siten, että kouluttaja kysyy kunkin väittämän jälkeen muutamalta eri paikoissa janaa seisovalta osallistujalta perusteluja sille, miksi hän on kyseissä kohdassa janalla. Tässä liuta ruoka-aiheiseen arvojanaharjoitukseen sopivia väittämiä, joista voit valita tarkasteluun esim. 4 kpl:
– Ruoka / ruokavalioni on minulle tärkeä asia
– Mainokset saavat minut haluamaan ostaa ruokaa ja juomaa
– Löydän kaupasta usein niitä tuotteita, joita toivon
– Ostaminen lisää onnellisuutta
– Tiedän, missä päin maailmaa tänään syömäni aamiainen on valmistettu
– Olen nähnyt filmin tai uutisjutun jonkun ruokatuotteen tekemisestä
– Meidän kotona syntyy paljon ruokajätettä
– Jokaisella on oikeus syödä mitä huvittaa
– Ruuan pitäisi olla mahdollisimman halpaa
– Ympäristöystävällisiä ruokavalintoja on helppo tehdä
– Koulussa pitäisi olla vain yksi liharuokapäivä viikossa
– Voin itse täysin vaikuttaa siihen, mitä syön
– Olen valmis vähentämään lihan kulutustani
– Ruuan pitää olla jokaisella aterialla eettisesti ja ravitsemuksellisesti erinomaista

19. Onko kasvisruoka epämaskuliinista? -keskustelu
Ruokakeskustelussa elää sitkeänä näkemys siitä, että paljon lihaa syövä mies on miehekäs tai maskuliininen ja kasvispainotteista ruokavaliota noudattava taas ei ole. Pysähdytään hetkeksi pohtimaan seuraavia kysymyksiä:
•Mistä arvelette tämän ”Tosimies syö lihaa”-kulttuurin juontavan juurensa?•Näkyykö tämä ilmiö koulussa? Miten?
•Miten tätä länsimaisen kulttuurin ilmiötä voisi haastaa?

Aiheeseen virittäytymiseksi voidaan katsoa Burger Kingin hulvattoman mainoksen vuodelta 2006. Se löytyy YouTubesta: https://www.youtube.com/watch?v=MxhU4A0RXV8

20. Rikotaan ruokamyyttejä
Paritehtävässä etsitään perusteluja sille, miksi jotkut sitkeät ruokamyytit ovat virheellisiä. Tehtävä toteutetaan monisteen avulla. Lue myyteistä lisää täältä: https://openruokaopas.fi/myytit/

Kuva: Hanna Kaisa Hellsten

Open ruokaopas kertoo vastuullisesta ruuasta ja kestävästä ruuantuotannosta sinun oppiaineesi näkökulmasta. Sivuston on toteuttanut Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry.